Lisää sämpylää :D

Hmmm.... mahdankohan laihtua vielä? Siis ihan vahingossa. Sitä tässä nimittäin odottelen (eli ihmettä)... Kun en ole ehtinyt laskea kaloreita ollenkaan enää, ja parempikin niistä on eroon päsätäkin, en olisikaan jaksanut loppuelämääni sellaista. Viime aikoina on kyllä tullut syötyä vähemmän, luulisin. Vaikka ruoan laatu onkin heikohko (rahatilanne!) ja stressi ja ahdistus jylläävät. Ja ihmissuhteet pielessä ymym.

Tänään söin:
aamiaiseksi 2 itsetehtyä kaurasämpylää
töissä 2 kaurasämpylää, omenan ja 2 keksiä
illalliseksi makaronia vihanneksilla, 2 ruispalaa
Jotain vielä aion syödä.
Sämpylän kai.

Ja kävin salilla, huh. Eli ihan ookoo saldo tänään, eilenkin kävin lenkillä. Vihdoin olen vähän tsempannut taas tämän kuntoilun ym suhteen, jotka meinanneet jäädä kokonaan taka-alalle viime aikoina.

Painosta en tiedä, kun en aamuisin muista tai jaksa punnita maha tyhjänä... Viime viikonloppuna oli vähän yli 57, eli ei mitään hätiä. Kai. Kunhan vaan ei tule takaisin ainakaan, ja uskoisin kyllä että kulutan päivän aikana aika lailla.

Sellaista kuuluu typerään laihikseen tällä hetkellä. Ja kuten sanottu, kaikki muu on pielessä, tai ainakin sinne päin. Haluan, että kaikki on niinkuin ennenkin, eli ahdistaa ahdistaa ja poltan liikaa ja juonkin jokseenkin liikaa niin.

KAKERI!

Ahdistaaaa kun en pääse salille!!! Pomo pitää mielellään ilmaista työvoimaa yliaikaa vuorossa mielenrauhan, terveyden ja lihasten kustannuksella. Eikä sitä rahaakaan vielä tule. Kiva.

Ja syön vähän väärin tällä hetkellä. Liikaa väsymystä, järkyttävää stressiä ja pika-apua tarjolla. Mahtaako tästä laihdutuksesta tulla vielä jotain? Olisihan sitä mielellään nähnyt itsensä saavuttavan sen huipun kun niin lähellä jo oltiin. Kaikkea ei kuitenkaan voi vaatia. Noloa myöntää; rahapulassa joudun syömään pelkkää spagettia, tosi laihisruokaa. Haaveissa on se aika, kun saatoin ostaa proteiinia, juoda maitoa ja syödä ruisleipää. Ja se maitorahka! Vieläkö sitäkin joskus saisi! Helvetin epäreilua ei voi muuta sanoa.

Joku päivä vielä tulee kesä ja grillaan kesäkurpitsaa. Sitä ennen vain kärsin ja turhaudun.

Suomileijona

Mitä tehdä kun motivaation puutos on iskenyt eikä mikään auta?? Tottakai se innostus laimenee kuukausien kuluessa, mutta siinä vaiheessa kun syömisestä pitäisi tulla luonnollinen osa elämää eikä pelkkää laihdutusta, kyllä menee fiilis koko touhuun ja itsekurikin osittain. Kyllä sitä edelleen tulee syötyä kevyesti, mutta se tiukka itsekuri mikä alussa oli niin vahvaa, on nyt haalistunut. Eikäe des siksi, että tekisi mieli syödä, ei, vaan siksi, ettei se enää tunnu merkitykselliseltä. Juu, toisin sanottuna duunissa olen joskus napannut pöydältä keksin tai irtokarkin, mitä sitä valehtelemaankaan. Eikä se vaan tunnu tärkeältä. Lasken ne kyllä kaloreihin, mutta silti, ajatus herkuista ahdistaa edelleen. Noh, oli kai se tiedossa, ettei sitä tule pidemmän päälle täysin kieltäydyttyä kaikesta ja elämän pienistä iloista, jossain vaiheessa sitä olisi löysättävä. Ja onhan se mahtavaa, ettei enää tarvitse miettiä kaiken aikaa pullia ja kermavaahtoa -enkä ole edes sellaisia syönyt.

Tänään kävelin taas sokoksella muffinsihyllyn ohi, sen saman, jota himoitsin tippa linssissä talvella. Nyt oli pakko peruuttaa ja katsoa sitä tummasuklaaerikoista, ja tajusin, että vaikka oli hirveä nälkä, ei kyllä tehnyt yhtään mieli muffinsia. Niinpä niin, joo.



Yksi asia, joka harmittaa, on viina. Kun on tullut otettua nyt viimeiset 3 vkoa yhtenä iltana. Aina olen päättänyt, etten dogaa seuraavana viikonloppuna, mutta duuniahdistus ja vapaaillan stressi johtavat siihen uudestaan ja uudestaan. Tänään sama suunnitelmissa. Onneksi raha ei edelleenkään tule luo -täytyy dogaa kotona. Hah.

Päivän menu.

Tässä ruoat, joita olen tänään syönyt..






Toisia siis enemmän kuin kerran. Puuttuu mansikat rahkasta ja kurkku leivän päältä. Epäilyttää. Olenko luisunut ihan vahingossa sinne rajan toiselle puolelle, jossa ei enää laihduteta ja alkanut syömään niinsanotusti normaalisti? Pöh, vähän kaipaan sitä nälkiintymistä, tuntui että sillä oli enemmän tarkoitusta ja tavoitteita, juuri tällainen vapaammin syöminen johtaa tietenkin siihen, että laihiksen mielikuva muuttuu. Ei niin ei, kyllä se vaan on niin että oikenlaiseen tunnelmaan pääsemiseen tarvitaan nälkää. Mutta siihen ei nyt ole aikaa, innostusta eikä energiaa, toisin sanoen tekosyitä kärsimyksen välttämiseksi. Niin. Umpikuja. Kaikki toivo on siis salissa, ja vähän alkaa masentaa ajatus siitä, että sitähän se on, yksi muiden joukossa, tekosyy.

Aion syödä vielä ainakin:



ja ehkä lisää leipää.

Niin, ja ostin tämän!!!!!!



Mitä helvettiä. Onko se nyt sitten ohi vai. En ole vielä syönyt, ja ajattelin tehdä rahkajuomaa johon lisäisin hiukan jäätelöä niin saisin terveellisen pirtelön, mutta mutta... jäätelöä. Kun sen herkun kerran ostaa, ollaan jo taas uudella polulla. Tekosyiden maailma imaisee mukaansa, ja ruoka, niin, se ruoka...

SLURRRP

Halvat huvit

Nyt on sivun ilme päivitetty läskillä kaneilla, tuli tarve saada jotain keväisempää -vaikka ulkona tulee taas lunta ja joulu kai se on sittenkin seuraavaksi tulossa.

Koko viikko meni huomaamatta duunissa -harmittaa, kun vapaa-aikaa niin vähän ja senkin ajan on sitten kiire, velvollisuuksia ja väsynyt. Salilla ei ole ollut mahdollista viipyä niin kauan kuin ennen, joten ei ole voinut ihan täsyillä vetää, eikä ole ollut jaksamistakaan siihen. Harmi kun aina pääsee kuudelta, niin, bussi keskustaan ja kaupan kautta salille = kotona puoli kymmenen aikoihin ja sitten nukkumaan. Ei kivaa ei todellakaan, onneksi tää on vain harjoittelu ja sekin päättyy aikanaan. Tulisi nyt edes sitä rahaa, mutta ei niin ei niin ei.

Salilla näytin tänään läskiltä ja mieheltä, tottakai, siinähän nyt ei ole sinänsä mitään uutta, mutta kun oli vielä se krapula ja kuolemanväsymys. Halusin eilen napata vähän leijonaa parin vapaapäivän kunniaksi, ja tuloksena vain huonoimmat yöunet koko viikolla. Eli eipä tänäänkään salilla toiminut. Ja mentiin kebabille. Tai no, en nyt ihan siihen sortunut kuitenkaan, buahahaa, vaan johonkin helvetin kalarullaan, joka kaikessa herkullisuudessaan tarkoitti rullatonnikalasalaattia. Menihän se, kyllä tähän naamaan kaikki kelpaa kunhan se on ruokaa tai ehostusta, mutta kun se tonnis alkoi taas etoa kun sitä oli liikaa syönyt. Ja sitten menin rutistelemaan vähän vinoja vatsalihaksia maha pullistellen. Viimeinen ajatus ennen kuin pakkasin kamppeeni ja marssin pukkariin: ei tätä voi voittaa. Ei tänään, ei tänään.

Kani vetäisi itsensä makkaraksi hamsteriboxien viereen ja huokaisi -elämä on taas kakeri tänään. Kiusattiin tänään sitä ärsyttävämpää hamsteria -koska se puree. Eihän niitä yksityiskohtia voi täällä kertoa, mutta päivän parhaisiin lukeutui kun laitettiin se juoksemaan kanihäkkiin ja kani päätti puolustaa paikkaansa ja kävi kimppuun, kyllä hamsteri lenteli ja lopulta olikin pelastettava se kanin kynsistä, on se tappajanvaisto kanillakin, mm-mm. Viime talvena kissa sai kyytiä (yksinkertaista mutta korkealuokkaista alemman kansan huvia), kun erehtyi myöskin astumaan kanin leuoin merkatulle alueelle. Niin, ei ne hyvätkään ideat tyhjästä synny.

Nojoo. Meinasin tänään ostaa kevytjätskiä että olisin tehnyt pirtelöä, ajattelin että olisi jo sen aika, mutta ostamatta onneksi jäi, tilalle vanha kunnon kaveri rahkajuoma. Pirtelöön sinänsä ei tarttisi kuin pari nokaretta jätskiä, maitoa + marjoja, ja kevythän se on silti. Enimmäkseen taitaa olla se mielikuva jätskistä, mikä pidättää ostamasta. Tai muisto viime syksyltä: kauhalla koottu kasa jätskiä, kinuskikastiketta ja spray-kermavaahtoa, lapataan naamaan mahdollisimman nopeasti ja toistetaan toimenpide vielä kerran tai kaksi. Menneisyyden tositarina sai jatkumoa kolmesti viikossa. Eli, ehkä huomenna jätskiä, ehkä ei. Antaako se tilaa myös muille herkuille, mikä taas luonnollisesti tuhoaisi mielikuvan voimassaolevasta laihiksesta, joka tietenkin johtaisi täydelliseen motivaation puutteeseen liikuntarintamalla --> täydellinen floppi viimeisillä metreillä (sanoi Conan työttömänä miehenä).

.

Yhteenveto: laihdutus ja tulokset

Taas tultiin salilta. Olin käynyt päivällä kahvilla, ja menin ostamaan salille vielä energiajuomapullon. Seuraus: pää sekaisin, sydän hakkasi, huono olo. Ei tullut sitten täydellistä treeniä tänään, mutta tyytyväinen silti.

Nyt olisi sitten sopiva aika käydä läpi tähänastisen laihiksen tuloksia, kun painoa on tippunut jo aika mukavasti. Aluksihan vedin rankalla kaloridieetillä ja yritin väkisin juosta aamuisin lenkin, joka ei huvittanut. Tiesin, että lihasta tulisi häviämään, ja olin huolestunut siitä, että pidemmän päälle kilot tuskin pysyisivät poissa. Tottumustahan oli noista näännytysdieeteistä, ja ärsytys oli suunnaton, kun se alkoi ekan kuukauden jälkeen tuntua liian rankalta. Ja paino alkoi jumittaa. Dieetti hallitsi elämää rankasti, pullankuvat blogissa ja cokiksen järjetön litkiminen ja nälkä, siinä ne pääasiat tuosta ajasta. Joka aamu päähänpinttymä nopeasta laihdutuksesta.

Nostin syömisiä, 800 kalorilla meni jonkin aikaa. Ihan hyvin meni, paino laski jonkin verran silloinkin. Ahdisti, kun söin yli 900 ja joskus 1000. Hah. Nostin taas syömisiä ja tuntui, että se oli siinä sitten se dieetti. En olisi ikinä uskonut, että tuo yleinen syö enemmän ja laihdut- idea toimisi. Mahtavaa, nyt olen kuukauden syönyt päivittäin vapaasti silloin kun tekee mieli, joskus ostanut valmispatonkejakin kaupasta, mutta muuten kaiken epäterveellisen olen onnistunut pitämään poissa. Paino laskee, hitaasti mutta aika kivasti. Suurin kunnia tästä kuntosalille.

En ole mittaillut, mutta huomattavia tuloksia tähän asti: solisluut näkyvät enemmän, maha dramaattisesti pienentynyt -juuri syöneenäkin tuntuu pieneltä!-, murheenkryyni hyllyvät käsivarret kaventuneet silminnähden, jalat kaventuneet jonkin verran, entinen pallomainen uloke takapuoli kadonnut aika kivasti myös. Niin, ja vihdoin ne kasvotkin näyttävät kapeammilta, huomaan sen itsekin selvästi. Laiha olo. En valita.

Vielä en ole vanhoja vaatteita sovitellut, jokohan sitä uskaltaisi kääk. Tavoitteeseen jäljellä n.2,5 kg. Miinuspuolia tähän asti: pieni huoli siitä, että olen nyt jo liian tyytyväinen ja alan lepsuilla ruoan kanssa, vaikka lopputavoite luultavasti edelleen saavutettvissa. Sokerin ja herkkujenhimo jyllää edelleen, ei niinkään vahvana, mutta silloin tällöin.

Syön tällä hetkellä aika lailla hiilareita, leipää edelleen, omenia ja muita hedelmiä, porkkanoita, jogurttia ja yritän niitä proteiineja kuljettaa myös mukana joka päivä, raejuustoa, rahkaa tai jotain. Kiloklubissa seuraan, miten ravintoaineet päivittäin täyttyvät, ja eiväthän ne aina täyty, paitsi kuidut tottakai. Nyt säästölinjalla rahan suhteen enkä voi ostaa wok-kasviksia ym mitä haluaisin, mutta ensi kuussa sitten. Söin makaroniakin yksi päivä, hyvää oli pitkästä aikaa! Välillä tulee aina päiviä, kun en ole jaksanut kaloreita laskeakaan, mutta syömisten kanssa ei mitään ongelmaa, 1500 rajoissa taitaa pysyä.

Tavoitteita: lihasten kasvaminen. Treenaan kuin mies kuulemma hah, isoilla painoilla siis, ja uskon sen tuottavan jossain vaiheessa tuloksia. Kaikissa lihaksissa kehityn aika hyvin, ihanaa on kun huomaa että voin taas nostaa painoa, jaksan isommallakin. Pää välillä poksahduspisteessä. Vartalo edelleen hyllyvä, sitä nahkaa, eikä siitä koskaan täysin kiinteä tule, mutta parempaan päin menossa. Käsivarret edelleen suuren huomion kohteena, niissä näkyy jo nyt selvää muutosta, mutta muutaman kuukauden päästä ero voi olla jo oikeasti dramaattinen, haluan hauistakin näkyviin edes hiukan. Salilla on kivaa.

Tällä jatketaan. Huomenna eka päivä duunissa, pieni jännitys siitä, toivottavasti ei vaikuta jaksamiseen ja rajoita salilla käyntiä. Täytyy ottaa eväät mukaan, ettei mene rahaa ja tule herkuteltua. Se pullasplit taitaa olla pelkkä haave vielä jonkin aikaa, mutta joku päivä, joku päivä.

Kuvia menneisyydestä

Ah ihana tuo Facebookin Petville. Elämäni kallisarvoiset minuutit eivät siis mene hukkaan. Musiikkikin suoraan reväisty sieltä kulta-ajalta, jolloin Gianasta ja Mariosta tapeltiin henkeen ja vereen omaa suosikkia puolustaen, ja kun Giana hyppäsi punaisen muurahaisen yli, se oli menoa. Niin, lapsuuden pitkä kesäloma varastossa pelaten, kaksoisleuka ja Commodoren kasettiasema, paremmasta elämästä ei puhuta, koska sellaista ei ole eikä koskaan sitä takaisinkaan saa.


Näin se meni:
Load
Run
(space)
...ja sitten load error, kasetti kelattava alkuun ja aloitettava alusta. Jos oikein huonosti kävi, syntax error. Silloin asiat oli jo tosi huonosti. Joskus kävi hyvin, ja 20 min latauksen jälkeen Giana Sisters pomppasikin ruudulle kaikkien iloksi, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, niin mukavaa jne jne. Wonderboyn kanssa olikin sitten ihan eri leikit.



Nojoo. Kiire on koko ajan, ja rahat loppu tietenkin. Ens viikolla työharjoitteluun. Onneksi sain sen aluksi vain 3kk kestäväksi, eihän tätä rahatilannetta pysty enää hallitsemaan ja kohta pitää myydä kai kanikin pois (-----niin..). Kaikki aika menee johonkin helvetin edestakaisin juoksemiseen, koko ajan on stressi ja silti olen edelleen työttömänä (??). Eli koska nyt meillä on harrastus, päivä on jaksotettava sen mukaan, milloin mennään salille ja milloin mies pääsee koulusta ja mihin aikaan jaksetaan treenaa. Ei sitä kyllä voi keskenkään lopettaa. Paino edelleen 58,1, mutta uskon sen kyllä tästä tippuvan vielä, ihan varmasti. Hitaasti on parempi näin loppuvaiheessa, jos saisi ne kilot pysymään lopulta paikoillaankin. Edelleenkään en ole herkkuja syönyt, ja kaloreita sen mukaan, miten nälkä on (esim. salille on syötävä enemmän, muuten iltasyömiset karkaa hallinnasta). Jos käyn samana päivänä lenkillä, väsymys on aika kova ja yritän syödä vähän enemmän silloin. Hah, mitähän tapahtuisi jos alkaisin nyt taas vetämään sitä 600 kalorin linjaa... Lähtisi kyllä kilot, se on varma, mutta eipä taida olla kovin fiksu idea tällä hetkellä. Jos ei enempää tunnu paino tippuvan, sitten alettava uusiin toimenpiteisiin, kyllä kyllä. Tänään aamainen: kaurapuuro, maitorahkaa mustikoilla. Hyvinhän näiden kanssa pitäisi käydä. pahhtista on kyllä tullut syötyä enemmän, ruisleivän kun olen jättänyt pois kun ei vatsa tykkää, ja nyt mussutan aika lailla paahtoleipää, tosin yritän ostaa kuituversioita niistä, ruispaahtoa yms. Leipä on kyllä tullut jokseenkin isoksi ongelmaksi, kun sitä on oltava aina saatavilla, ja kaloreitakin siitä tulee aika nopeasti eikä edes pidä nälkää. Jotain pitäisi vähän keksiä ruokavalion uudistamiseksi, mutta vieläkään ei ole löytynyt leivälle korvaajaa.

Oltiin viikonloppun auttamassa kaverin muutossa, ja saatiin siitä vähän ylimääräistä rahaa. Ajateltiin, että koska ei usein rahaa ole, mentäisiin syömään raflaan tai jotain muuta mukavaa. Niin. Ostettiin sitten hamsterit molemmille. Niitä kakkiaisia onkin nyt ollut kiva heilutella ja käännellä, äärettömän tyhmiä otuksia, mutta erittäin viihdyttäviä pikku leikkikaluja. Parasta on, että kanihan on niiden rinnalla kunnon kaveri, viisas ja kokenut, ja arvostus sitä kohtaan kasvoi massiivisesti. Nyt kaikki elukat on lihotuskuurilla. Hamsterit täytyy saada lihomaan hitaiksi ja isoiksi, että niitä on helpompi niinsanousti käsitellä, ja kani nyt on herkkunsa ansainnut pelkästään olemalla niin paljon parempi lemmikki.

Tänään: miehen kämpille sänkyä purkamaan, salille, illalla hamstereiden kiusaamista. Ja lähtölaskenta duuniin 6 pvää, ei hyväei, haluun olla vaan kotona enkä nähdä ketään enkä varsinkaan hymyillä sitä tekohymyä asiakkaille. Noh pakko mikä pakko. Hm -tietokone alkanut olemaan oikea arse nykyään, ylikuumentunut paskiainen polttanut viikkojen aikana jalkaan jäljen, tosi kiva, tosi kiva.

Juu. Ja se tissilihaslaite salilla epäkunnossa, iso epätoivo asiasta, mutta minkäs teet kun köyhien salilla rikkinäisen tilalle EI hankita uutta. Muistuttaa näin ohimennen omasta paikastani yhteiskunnassa -vakuuttelin sen aikoinaan olevan alempi keskiluokka, mutta niin, jos se ikkunalle viime viikolla jätetty oksettava laastari makaa tänäänkin siellä olkapäälaitteen luona -termit hallussa-, onhan se myönnettävä: alaluokka, köyhälistö. Öh. Laastari oli sentään ihan omasta takaa.

Elämä on... tätä

Nyt sitten näytetään ydinräjähdyksestä usassa... dokumentin tarkoituksena tähdentää, kuinka paljon tuhoa ja vahinkoa terroristit saattaisivat saada aikaan amerikan kansalle, miten äärettömän massiiviset seuraukset olisivat niin henkilöille kuin yhteiskunnalle. Jimiltä tietty ;).

Eilen kävin duunihaastattelussa, työkkäri pakotti, ja nyt joudun puolen vuoden työharjoitteluun, noloa. Eipä tarvitse siivota, nii-in. Jospa sitten kuitenkin saisi taas vähän motivaatiota herätä henkiin, tehdä asioita, nähdä ihmisiä ja olla oma itsensä parhaimmillaan. Kivaa sekin, miksei. Nyt on tullut oltua niin rumana muutaman viikon ajan, kun elämä on pelkkää salilla käymistä, sama harmaa reuhka villapaita päälle ja puolimeikki naamaan, sitten salille ja takaisin taas hiukan kauhtuneempi reuhka päällä ja puolimeikit sotkuna naamalla. Juu. Se oli alussa ihan kivaa, kun sai olla luonnollinen ja keskittyä vain yhteen asiaan, mutta nyt voisi tosiaan olla aika naisellistua jälleen. Noh, eiköhän se uusi duuni aja asian, jos ei kosmetiikka inspiroi niin mikäs sitten... Sosiaalinen pikkuympyrä kukoisti eilen päässäni, kun juoksin työkkärissä hakemassa papereita ja sitten vielä haastatteluun. Ja seuraavanakaan yönä ei tullut nukuttua, stressi vieläkin päällä, pelkkää valvomista ja ahdistelua, hm, ja mitenkäs seuraavana yönä....

Turussa on sitten myös bussilakko. No voi helvetti. Ärsyttää, kun viimeiset vapaat päivät kuluvat siihen, ettei mitään voikaan tehdä. Eli en voi elää vapauteni kituvia kahta viikkoa normaalisti, vaan nimenomaan epänormaalisti jumittaen, en nauttien. Viinaa voisi ottaa viikonloppuna, ihan vaan protestiksi.

Ja siitä laihikseen. Vapaampi syöminen on aiheuttanut väistämättä olon, ettei ole enää laihiksella, mikä vähän harmittaa. Toisaalta lasken syömiset edelleen, eikä se kalorimäärä edelleenkään mikään päätähuimaava ole. Ja herkkuja ei vieläkään. Viinaa otettiin taas viime viikonloppuna, mutta paino on alkanut näyttää silti vähän laskusuuntaa jälleen. Eli paino tippuu edelleen, mahtavaa. Johtuu varmaan enimmäkseen kuntosalista, vedetään kivat treenit aina 6 pvää viikossa, ja tuntuu että on jo alkanut näkyvä! En olisi sitäkään päivää uskonut näkeväni.

Parasta on, että viime viikonloppuna baarissa tunsin itseni niin laihaksi, että olin itsestäni ylpeämpi kuin aikoihin, katselin vain muita ihmisiä juuri sillä ärsyttävällä tavalla silmäillen ja olin enemmän kuin tyytyväinen ulkonäkööni, HAH! Onneksi tuli kärsittyä ja hikoiltua, on se sen arvoista, ja jos nyt jo alan olla suht tyytyväinen, mitenkäs vaan käykään silloin kun salilla käyntiä takana muutama kuukausi ja paino tippunut vielä pari-kolme kiloa? Huh onneksi en jäänyt masistelemaan siihen läskipainooni! Itsetuntoa tähän peliin vähän tarvittiinkin, siitä on hyvä jatkaa. Eniten se on epäsuomalaisittain tervetullutta siksi, että saatan katsoa nykyisiä valokuvia paremmilla mielin ja salilla vääristynyttä naamaani peilistä ja olla silti tyytyväinen. Näin se menee.

Eli tänään: Poistan tuon palkin päivittäisestä ruokavaliostani, ei jaksa listata. Lakkaan kynnet. Syön ompun, koska tekee mieli. Otan särkylääkkeen, menkat. Katson nelosen dokkarin. Piikkimatto. Makaan miehen kanssa sängyssä (otan sen varmaan töihinkin mukaan, etteivät sosiaaliset piirit liian nopeasti laajene). Ja nukun hyvin seuraavan yön...

Kalorivapaus!

Kivaa. Olen siis nostanut vähän päivittäistä kalorimäärää, koska liikuntamäärä lisääntynyt eikä vähästä syömisestä ollut paljon apua laihikseen. Aina salin jälkeen tulee oltua niin poikki ja nälkäinen, että on pakko syödä vähän enemmän. Se siitä nälkiintymisdieetistä, huh. 1200 kaloria tuntuu ihan paratiisilta entiseen verrattuna. Ja joka tapauksessa liikunnalla aiheutettu energiavaje on edelleen massiivinen, mutta enempää en taatusti ala syödä! Kyllä oli kiva kun tänään (kypsän ja tarpeellisen riitelyn takia) jäi kalorit jonnekin 400 kieppeille kun lähdin salille, ja illalla hirveellä nälällä kotiin ja nyt saakin syödä vähän enemmänkin hahhaa. Yritän kuitenkin syödä ennen salille lähtöä n.600 kaloria tai enemmänkin, niin ei tule siellä nälkä ja jaksaa. Mahtavaa, ennen se oli koko päivän määrä. Ja parasta on, että taitaa painokin olla taas vähän laskusuunnassa, paremmin se on kuin aikaisemmilla syömisillä.

Löysin siis uuden vapauden koitettua uusia herkkujakin ruokavalioon: papuja menee nyt enemmän tietenkin, ja tänään löysin hyviä sokeroimattomia täysjyväisiä Talkmuroja. Hyvvee. Paras keksintö/löytö onkin sitten rahkamansikkajuoma, näyttää hyvältä ja maistuu mahtavalta. Ihan kuin herkuttelisi joka päivä, vaikka proteiinin vuoksi sitä tuleekin tehtyä. Mansikka on muutenkin päivän sana, aiai että pakastemansikat voikaan maistua hyvälle kaiken kidutuksen jälkeen. Life tastes sweet sanoi coca-cola, nii-i.

Ajattelin myös ostaa proteiinijauhetta, nyt kun ihan tosissaan yritän saada pulleita lihaksia. Salilla 2 tuntia + proteiinijauhetta aamiaisessa, päivällisessä ja rahkamansikkajuomassa = vähemmän heiluvaa äässiä. Alkaa taas löytää motivaatiota, helpotus. Ja jos ei paino meinaa pudota, voi välillä taas pudottaa vähän kaloreita. Ei tää vielä ole ohi, eeei. I`ll be back........ sanoi talkmuro kun katosi pimeyden nieluun.

Nojuu. Vois mennä suihkuun, sit syön vielä vähän lisää. Kivaa.

Piinatun kanin puheenvuoro.

Ah ilta kotona eikä tarvi muuta kuin suihkuun mennä myöhemmin. Alettiin siis miehen kanssa kuntosalilla käymään, nyt jopa kolme kertaa takana. Aikalailla tuntuu nyt siltä, että kaikki aika menee siihen. Ollaan käyty iltaisin, ja tottakai matkustamiseen keskustaan ja takaisin kuluu aikaa eikä illalla kulje niin paljon busseja, ja sitten ollaan oltu kotona vasta joskus puoli kymmenen aikoihin. Tuntuu vaan oudolta se, kun ollaan sitä niin totuttu istumaan mukavasti lämpimässä kämpässä tietokoneen maailmoissa pää suristen.

Hullua, miten poikki sitä voikaan olla kun liikkuu vähän enemmän. Eilen illalla suihkun ja salin jälkeen meinasin nukahtaa tietokoneelle jo kymmenen aikaan. Toisaalta hyvä, tuleepahan nukuttua vähän paremmin, on sekin edistystä (vaikka tuskin siitä stressinukkumisesta mitään ihmeparantumista koetaan, sehän olisi taas jälleen liikaa vaadittu. Kannattaa vaatia vähän kerrallaan -niinkuin kilon pudotusta kolmessa viikossa, ainahan meillä on huonommin kuin muilla -sanoo suomalainen ja tottahan se on).

Putosi se paino sentään vähän taas, pääsin jopa alle 59, eli 58,8 on nyt näyttänyt pari päivää. Odotan kyllä että putoaa enemmänkin tällä liikuntamäärällä. Edelleen olen käynyt lenkillä, nyt vaan sillä puolen tunnin pituisella koska ei vaan pysty enempää, niin jumissa edellisiltaisesta. Ja sitten vielä pari tuntia salilla, iso muutos se on vanhaan. Tottakai yritän myös tehdä mahd hyvin liikkeitä siellä, ei saa mennä tämä tilaisuus -ja raha- hukkaan.

Nyt on joku perkeleen silmänurkan tulehdus, kipeä silmä ja turvoksissa. Aina jotain, aina jotain. Ja kun se menee ohi, katkeaa koipi tietenkin tietenkin. Kipeänä alkaa olla myös käden lihakset, vihdoin. Ihmettelin jo kun ei parissa päivässä olekaan tullut lihakset kipeiksi, mutta tänään toisaalta vasta aloitin kunnolla käsiliikkeet. Jalkoihin olen panostanut myös - pahinta löllömössöä, ihraa ja sellaria, ahdistus salin peileistä katsottaessa!!! Isoin ja heiluvin olen, vertasi keneen tahansa muuhun siellä kävijään. No. Ehkä ensi kuussa en enää ole. Ja nyt nauretaan kaikki yhdessä (koska eihän minulle mitään hyvää tapahdu kaikilla muilla on kaikki hyvin ja kaikilla joilla on kaikki hyvin on myös kroppa hyvin ja ei heilu ei heilu, koska olen SUOMALAINEN!!). Hah. Innostuin.

Sellaista täältä päin, huomenna lähetän duunihakemukset, elämänmuutos ja parempi elämä, sitähän tässä tavoitellaan -tekisi mieli aloittaa taas, niin, aloittaa taas, mutta joskus on vain hyvä jatkaa eteenpäin. Tupakointiakin vähentänyt tuntuvasti, vain pari päivässä = sekin parempi elämä.

Rahantarve isoiso. Ei varaa mihinkään, kaikista vähiten kalliiseen kanin hammasleikkaukseen. Joku aamu vielä löydän sen helvetin kanin ketarat ojossa kattoon, mustat silmät lasittuneina ja suu pyöreänä viimeiseen lauseeseen jähmettyneenä:
"Se oli kaikki sinun syytäsi, sinun piti huolehtia että kaikki on hyvin, olisit pystynyt siihen, mutta kulutit viimeiset rahasi kuntosaliin ja turhamaisuuteesi, ja minun hampaani kasvoivat enkä minä voinut enää syödä, jokainen suupala oli tuskaa ja itkua sisäänpäin, ja hampaat kasvoivat ja kasvoivat, kiinni kitalakeen ja puhkaisivat sen, etkä sinä huomannut mitään ja minä kärsin ja sairastin, lopetin syömisen ja juomisen, makasin tuntien tuskan jomotuksen kaikkialla päässäni joka ikisenä päivän ja yön hetkenä, ja sinä sanoit että onneksi se on nyt hiljaa, ja kun kurkkuuni valuva veri piti minut hengissä, sinä menit vaa`alle, ja lopulta ne kasvoivat kiinni aivoihini ja viimeisenä yönäni tunsin, kuinka ne seivästyivät, hitaasti, puhkaisten jokaisen ajatukseni, tarkasti ja tuska oli sietämätön, mitään muuta ei enää ollut, koko maailma oli sulautunut yhdeksi, kaikki oli pelkkää tuskaa.... niin. Ja nyt minä makaan tässä tuijottaen mitään näkemättömällä silmälläni kattoon, kykenemättä liikkumaan, odottaen, odottaen, että sinä tulet ja huomaat....Ja minä kiroan sinut ja sietämättömän itsekkyytesi, maailmasi ja lajisi. Sillä minä olin vain kani, mitätön haiseva lemmikki, mutta nyt minä olen jotain muuta, painajainen, jollaista sinä et vielä koskaan ole joutunut kohtaamaan mutta jonka pistit minut käymään läpi...ja on minun vuoroni saada sinut kärsimään! Koska minä pystyn siihen."

Ja niin sain silmätulehduksen. Pahus.

Hehkutus.

Tänään salille! Innoissaan kyllä. Vihdoinkin. Ei sitä miettimistä kestänyt kuin 5 vuotta, ja nyt sit uskaltaudun. Parempi sit kai myöhään, nii-in. En minäkään tästä enää nuorru *sen vanhan brad pittin-äänellä* hah.

Okei eli jos ei hyvällä (lenkillä) niin pahalla sitten (maksullisella eli salilla). Pakkohan tämä taistelu on voittaa, kun siihen kerran lähdettiin. Mmm. Ja onhan sitä elämässä sisältöä oltava, jos ei helppoa (tietokone), niin sitten vaikeaa (kropan kiduttaminen). Jees.

Voisinkin laittaa tänne kuvia plösökropastani. Käsivarsista, mahasta, roikkuvista reisistä. Kivaa. Kunhan uskallan/saan aikaiseksi. Eipä se 5 vuotta lopulta niin pitkä aika ole...

Nahkainen

Hm. Lidlissä tuli taas käytyä, ja luulin että hyvin menee mikäs siinä. Joo. Lidl on jostain syystä yksi kammottavimmista laihduttajan ympäristöistä. Edelleen ahdisti herkut, mutta enpä jäänyt katselemaan niitä. Tyhmäkin oppii, niin, ainakin teoriassa. Ostin papuja, light-mehua, siivousrättejä ja niin, paras pala eli rosvopata. Jotain tölkkikamaa, valmisateria, kaloreita 85 ja päätin, että tänään voisin syödä "kunnon" ruokaa. Nyt vähän ahdistaa se. Ei se silti taatusti mitään laihisruokaa ole. Hm.

(Ihme touhua, pitää miettiä päiväkausia uudelleen ja uudelleen, punnita mielessään ja käännellä päässään, mitään muuta sinne ei mahdu, ja mitä? Tölkillistä valmisruokaa. Juu.)

En siis syönyt koko tölkkiä, vaan pari desiä, mutta silti. Kaikki syöminen vähän aiheuttaa vaikeuksia kun tietää, etten oikeastaan laihdu tällä hetkellä ollenkaan. Vähän nälkä on silti nyt ollut koko ajan, prkl. Light-limsaan kyllästyin enkä jaksa enää juoda, pitäisiköhän silti jatkaa vaan, syömishimo = vaikeasti käsiteltävä synti.

Aika vaisu fiilis ollut, kun kaveri lähti. Oli vapauttavaa touhuta jotain koko ajan, tehdä asioita ja olla enemmän elossa. Nyt yritän pitää sen helvetin taantumuksen mahdollisimman kaukana, ettei elämä ole taas vain pelkkää tietokoneella istumista ja kaupassa käyntiä. Pakko saada töitä, ratkaisisi kaikki ongelmani -osittain ehkä laihiksenkin, kyllä. Hah. Sen siitä saa kun yrittää päästä helpolla elämässä -asiat kasaantuukin sisäänpäin ja nyt sitä sitten ollaan paskanaamana tietokoneella toista tuntia vakuuttelemassa, että kyllä se elämä muuttuu. Ehkä kesällä, ehkä kesällä.

Salilla pakko alkaa käymään. Se olisi isoiso muutos, ei enää roikkuvaa minäkuvaa. Sama roikkuva nahka heilahtaa kättä nostettaessa, jalkaa ojentaessa, istumaan mennessä se pakenee altani sivuille lötköttämään. Vai oliko se sitä läskiä. Bussi ajaa kiven päältä ja posket alkavat heilua. Kaiken lisäksi huomaan, että heilun takapuoleni varassa paikoillani vielä silloinkin, kun muut matkustajat ovat jo asettuneet. Kyllä elämä on ihanaa, mmm. Kaunista.

Parasta kaikessa on tietenkin juuri se ihana, suomalaisten rakastama irvokkuus. Se on aina käytettävissä kyynisyytenä ja ironiana Irvokasta kohtaan. Jos edes muistaisin olleeni joskus erilainen, mutta pitikin lihoa silloin kasvuiässä melk 30 kilon ylipainoon. Ja laihduttaa. Ja lunastaa omakseen Nahkan.

Kyllä. Saa nauraa.

Oma pää, tie helvettiin

Ei ehtinyt muutamaan päivään koneelle, kaverin kanssa menossa eikä jaksanut kotona jumittaa. Ei myöskään ehtinyt muutamaan päivään keskittyä laihikseen... niin ja näin. Arvasin, että näin kävisi. Ei en sortunut, mutta 1) alkkista tuli otettua, 2) söin leivän kahvilassa ja yhden subissa ja 3) ei kaloreiden laskemista kolmeen päivään..... uuh. Uskomatonta.

Lieventäviä seikkoja... 1) alkkista otin tarkasti vain light-limulla, baarissakin vain 1 drinksu ja 1 light-siideri, 2) subista laskin kaloreita, 264 ja ilman juustoa & kastikkeita. Toisesta leivästä ei paljon muuta sanottavaa kuin että oli aika jättimäinen enkä tiennyt että sisältäisi jotain majoneesimössöä. Se oli pahin syömismoka koko aikana, mutta söin että jaksaisin krapulassa kaupungilla 3) en ole laskenut kaloreita, mutta en ole syönytkään liian paljoa. Äsken laskin, paljonko tänään koossa ja olikin vain alle 700! Eli osaisin varmaan pysyä aika hyvin rajojen sisäpuolella ilman laskemistakin huh :DD

Vittu tota polly-mainosta! Kenen mielestä ei ole ärsyttävää kun hoetaan ja hoetaan uu polly onpa hyvää, n.5 kertaa? Voi saatana.

Nyt olen ajatellut, että kokeilisin olla laskematta kaloreita viikkoon. Jos vaikka tekisi ihmeitä ja paino alkaisikin tippua nopeammin. Jos siis kävisin edelleen lenkillä joka pvä. Nimittäin se painon jumittaminen sai vähän lipsumaan tuosta laskemisesta. Kun sehän laski 59,1 ja näytti sitä kolme päivää, kunnes nousi 59,5 ja nyt on koko ajan 59,9!!! Mistä johtuu? En voi lihoa näillä syömisillä vai voinko? Tähänkö se johtaa jos en syö 600 kaloria? Paino nousee heti takaisin? Masentaa masentaa ja perkele miten turhaa touhua!

Kaiken lisäksi kaveri söi ja söi ja söi, näytti niin mukavalta elämältä, kun voi hakea koko ajan jääkaapista ruokaa ja pitää itsensä kylläisenä ja terveenä. Kaverillakin paino-ongelmia, mutta koska on pitkä ja itse lyhyt, näytin kaiken huolellisen valmistautumisenkin jälkeen paksulta ja aina vaan siltä pullealta ja lyhyeltä tytöltä. Ei kai tämäkään mihinkään muutu, ikuisesti läski paskanaama.

Nyt tulikin sitten sellainen fiilis että pitäisi varmaan sittenkin ennemmin koittaa olla oikein niukalla ruokavaliolla. Viikon nälkäkuuri tai jotain.... Sen näkee sitten huomenna. Ristiriitoja, niin, kumpi valinta: olla paremmin mielin kaupassa ja syödä itsensä kylläiseksi ja herätä aamulla hyvillä mielin muistaen että saa syödä enemmän, ja tuntea itsensä aina vaan epäonnistujaksi laihiksessa, pulleammaksi kuin muut ja nähdä läskinaama peilistä.... Vai olla nälkäinen ja ahdistua ruokakaupassa ja aamuisin, silti jaksaen kun tietää että kohta olen paljon, paljon laihempi eikä tarvitsisi enää verrata muihin ja masentua, näkisi kaupungilla miellyttävämän kuvan heijastavista pinnoista...... Kumpi?

Ärsyttävää myöntää olevansa se, jonka laihis on koko ajan sortumisen rajoilla, kuin se, joka pystyy olemaan vaikka koko ajan syömättä ja laihtuu ja laihtuu.

Olla paksu, olla tavallinen, sietämättömän turha. Vai nähdä paratiisi ja kuolla.

Pitko

Noooniin. Menin sit syömään ihan liikaa tänään! En haluu laittaa edes niitä ylös tuonne sivuun. Nyt jo yli 800 kaloria, ahdistaa, jos huomenna onkin paino enemmän kuin tänään. Kun paino on nyt ollut koko ajan taas samassa, 59,1. Juoksin tänään kyllä pitkän lenkin, mutta silti olisi pitänyt pystyä vähempäänkin. Jostain syystä oli vaan hirveä nälkä, oli eilenkin, ja nyt menin sit syömään pari ylimääräistä leipää+jogurttia. Saatana. Yritin järkeillä sen niin, että en voi totuttaa kehoa saamaan vain 500-600 kaloria päivässä, koska sitten luulisi lisää laihtumisenkin vaativan aina vaan pienempiä kalorimääriä. Huhhuh miten voikaan ahdistaa kun maha on ihan täynnä, vaikka oon siitä haaveillut jo aika kauan.

Tiedän kyllä, mistä tuo johtuu... Kaupungilla oli tänään kova nälkä, ja jo lähtiessä sinne oli vähän heikotus olo. Tietenkin se sitten vaan pahentui, ja ruokakaupassa oli taas tuskaista niinkuin aina. Menin sit kiduttautumaan pullahyllylle. Otin kanelipitkon käteen ja tuijotin sitä, katsoin sitä oikein läheltä ja pystyin kuvittelemaan sen suussani, sen maun ja koostumuksen. Sitten käteen eksyi pullapitko, iso ja kuohkea, pehmeä. Katselin sitä läheltä ja kaukaa, mietin sen ulkonäköä, sitä miten paljon siinä olisi syötävää, miltä tuntuisi alkaa syödä sitä, kokonaista pullapitkoa. Pinnan väleissä oli sokeria ja rasvaa. Vaati jonkin verran viskata se kädestä ja jatkaa matkaa. Ostin onneksi pelkkää Sprite zeroa. Bussimatkalla takaisin kotiin oli niin väsynyt olo, etten jaksanut muuta kuin tuijottaa lattiaan. Ja kotona söin, ja sitten söin lisää. Kliseinen tarina. Nyt en kyllä syö enempää, kaikki se olisi jo pelkkää mässäilyä.

Huomenna pakko ostaa protskuu lisää, ja kattoo miten paljon sitä nyt uskaltaisi syödä. Viimeksi, kun aloin nostamaan kalorimääriä, painohan jämähti niin pitkäksi aikaa. Tuntuu vaan, että taas se on jämähtänyt. Mitä helvettiä sille pitää tehdä kun se aina vaan jumittaa, sitten tippuu vähän ja alkaa taas jumittaa??! Eikö sitä laskua voisi tulla vähän joka päivä, niin tietäisin missä mennään ja mitä tapahtuu.

Vähän ahdistaa ottaa sitä viinaakin viikonloppuna. Ne kalorit, tietenkin, sit vielä se kun tiedän miten nälkä krapulassa aina on, silloin tulee aina mussutettua koko päivän.

Taas se saatanan huuliherpes piinaa. Se on koko ajan jommalla kummalla meistä, vuorotellen saadaan se toisiltamme ja tosi kiva kun se rupi kestää melkein kuukauden ja siitä jää selvät jäljet! Apua vihaan sitä tautia aina saa pelätä milloin se tulee, ja sitten ollaan desinfioimassa paikkoja ja silti se tarttuu. Koko viime yönkin näin siitä unta, paska.

Maha on muuten ollut vähän sekaisin monta päivää, tai turvoksissa ainakin. Eilen johtui varmaan ruispuurosta ja se ruislimppu ainakin tekee sitä, mutta tänäänkin söin aamupalaksi vain kaurapuuroa ja jogurttia öh. Taas keho tietenkin jossain ihme tilassa. Kun nyt vaan tietäisi, miten kannattaa syödä, mikä olisi tehokkainta laihdutuksen kannalta, silti tasapainon säilyttäen.

Haaveissa pyörii: paino tippuisi pian 58 kiloon (ja alemmas), en olisi aina niin hermoraunio, olisi rahaa maksaa kaikki pakolliset menot pois, talvi loppuisi ja toppatakista voisi luopua, huuliherpestä ei tulisi enää, syömishimot katoaisivat.

Mielessä pyörii myös: Pullasplit. Eli iso, lämmin, kuohkea pullapitko. Siihen ainakin 3 palloa eri makuista jäätelöä. Banaania viipaloituna pitkon kurveihin. Mansikkahilloa valellaan päälle. Peitetään makealla kermavaahdolla kokonaan. Päälle suklaahippukeksin palasia & suklaa- ja kinuskikastiketta. After eigtejä asetellaan koristeeksi. Päälle isoiksi lastuiksi rouhittua suklaata, nonparelleja ja kirsikoita. Tämän valmistan heti kun voin!! Ja otan siitä tänne kuvan ja itsestäni mättämässä sitä (millaisen ihmisen ajattelutapa?? läskin ja siihen ikuisesti tuomitun? herkuttelijan, mukavuudenhaluisen, laiskan? sairasta.)

Painoton, rasvaton, pullaton

Tekee taas mieli pullaa. Käytävässä hyvä tuoksu, mummot taas pistävät haisemaan. Tänään oli vähän veto poissa, menin lenkille mutta en jaksanut kovasti juosta, sunnuntain kunniaksi vedin sitten vaan 40 min lenkin. Johtuu varmaan eilisestä, tuli poltettua liikaa. Ja ehkä syötyä liian vähän parina viime päivänä, nyt se kostautuu. Silti, paino tänään 59,1!!! Ihmeellistä on.

Pullaa (sydän):



Tänään siis syömishimo palasi taas. Tuntuu, kuin nälkä ei menisi ohi taas millään näillä annoksilla. Ja se pullanhimo. Olisiko aika vähän lisäillä kaloreita vai mitä tässä nyt pitäisi... Ei viitsisi alkaa taas kärsimään turhaan. Krääh. Mielessä koko ajan ajatus, että paino voisi kohta olla 58, enkä halua syömällä pilata sitä. Harmi kun meni pitkän aikaa ihan hyvin ilman mitään isompaa nälkää tai muutakaan, kunhan nyt vaan ei alkaisi se taas piinailla.

Itse tehtyä pullaa (silloin nauratti ja pullat lensi roskiin, enää ei naurata):



Ystävänpäivän kunniaksi olisi ihana pyöräyttää vaikka laskiaispullia. Tai tehdä hyvää ruokaa. Aika se vaan kuluu päivä kerrallaan ohi, nopeampaa ja nopeampaa ja kaikki kivat yhdessä tekemisen ja kokemisen hetket on kuoletettu. Laihiksen vuoksi, niin. Pieni kiva lauantai-illan juttukin, ranskalaisten ja nakkien kärvistely ja niistä yhdessä nauttiminen tv`n ääressä, on kielletty. Ne päivittäiset pienet hetket, kun kaupassa mietitään mitä hyvää tänään syötäisiin ja illalla kokattaisiin, kielletty. Kun noustaan bussista keskustassa, mietitään, mitä me täällä edes tehdään -ei mennä kebabille eikä kahville eikä herkkuja hakemaan ja kadulla suklaapatukkaa mussuttamaan. Kesällä mentiin aina jokirantaan syömään kylmiä lihiksiä ja mehua, tai vaikka kylmiä pizzoja. Jos nyt olisi kesä, mentäisiin jokirantaan ketjupolttamaan ja tuntemaan, kuinka jotain tästäkin tilanteesta puuttuu.

Ja nyt. Nyt on lauantai taas takana, ilman suuria ja pieniä pikku kokemuksia. Hiljaisena tietokoneella tuntikaupalla Treasure Madnessin mielikuvituksettomien grafiikoiden eteenpäin saattelemina. Ja joka kerta, kun näyttöön ilmestyy yippee look what i found, tiedän että sieltä se taas tulee... cupcake.

-5 kiloa, onko se sen arvoista? No ei oo ei, eikä ole turha kärsimyskään, eikä hukkaan heitetty aika, siksi jatkettava. Luovuttaisin ehkä, jos olisin sortunut useampaan otteeseen syömään hyvää tai liikaa ja tietäisin, että olen huijannut kaloreissa yms. Nyt on takana liian monta päivää, niin, viikkoa, tarpeeksi vähän rasvaa, 0 herkkua ja 0 sortumista. Eikä kukaan ole huomannut laihtumistani.... Kyllä. Siksi jatkettava.

Kuluttavaa

Noniin, täällä taas ja ulkona synkkä ilma + kova tuuli... Lenkki oli siksi aikas epämiellyttävä, mutat onneksi tuli taas jaksettua käydä. Olen nyt yrittänyt käydä pidemmillä lenkeillä, tänään tosin juoksin vain jotain 45 min enkä tuntia, se tunnin lenkki vaan on niin raskas (lyhyille jaloille siis).

Olen myös syönyt pari päivää vähän vähemmän, yrittäen saada jotain liikettä vaakaan. Toissapäivänä söin sitten 500 kaloria ja eilen 600, ja tulihan sitä liikettä vihdoin hemmetti! Eilen ja tänään vaaka näyttänyt 59,6!! Ei kyllä varmaan ole ihan totuudenmukainen luku, jotain nesteitä taas lähtenyt, mutta kunhan olisi vähän tippunut edes, olisi vaikka 60,0 jos ei muuta. En uskalla vielä laittaa sitä tuonne saavutuksiin, ennen kuin on näyttänyt samaa muutaman päivän ajan... Silti vähän toiveikkaampi olo. Nyt vaan pieni ongelma, kun en tiedä uskallanko syödä taas 800 kaloria, jos se paino nouseekin taas. Sitten tulee kyllä iso paha masis. Toisaalta en kyllä ajatellut alkaa mitään 500 syömään joka päivä, vaikka ei se nyt olekaan edes tehnyt pahaa ollenkaan. Pakkohan sitä silti on nostaa, apua, mutta pitäiskö vielä pari päivää syödä vähemmän että paino vakiintuu tai jotain, entiiä, ja täytyy nyt katsoa miten huvittaa syödä.

Eilen oltiin leffassa Avatarta katsomassa, ja varauduin omilla leffasnackseilla hah: naposteluporkkanoita ja retiisejä, kun muut söivät juustonaksuja, poppareita (ihanilla makujauheilla aaah) ja jotain helvetin kananugettejakin vielä. No, maistoin puolikkaan juustarin ja yhden popparin :DD. Ja söin kaikki omat herkkuni, kaloreita yht 90, eikä oikeestaan tehnyt pahaa, oli jo aika kova nälkä kun mentiin leffaan ja porkkanat maistui niiin hyvälle. 3D-lasit oli kyllä muuten ihan perseestä, painoivat nenäluuta ja leffan loppua kohden niitä oli tosi tuskallista pitää silmillä. Muuten ihan hauska kokemus, mikäs siinä.

Vielä olisi kaupungille lähdettävä, plääh. Eioo ihan ihmissuhteetkaan mennyt putkeen tänään, aamu alkoi huonosti riitelyillä ja nyt masentaa kyllä. Eikö tääkin masistelu vois jo loppua ja päivät alkaa kulkea tasaisesti ilman turhaan kuluttavia piikkejä? Ihmiset vaivaa muutenkin, välillä tuntuu kuin kaverisuhteetkin aina vain pysyisivät sillä samalla tasolla: jotain teeskentelyä ilmassa, vai onko se vain pelkkää kohteliaisuutta, siitä ei koskaan ihan saa kiinni. Etäisyyttä, sitä se on ainakin, ikuisesti pientä etäisyyttä keskenään niin erilaisten ihmisten välillä. Harmi.

No. Ens viikolla dogataan. Jee.

Normaalipainon kirous.

Pakko palata tänne kirjoittelemaan, kun olen ihan paniikissa laihiksesta. Niin, mitään ei tapahtunut tänäänkään. Eli nyt taitaa olla 2 vkoa siitä kun viimeksi paino putosi!! Apua apua!! Haluaisin kirjoitella tänne tasaisesti sitä mukaa kun tuloksia tulee, että siitä saisivat muutkin inpiraatiota, mutta ei niin ei, tällä hetkellä en ole inspiraation lähteenä kenellekään tän maan päällä. Kaikista vähiten itselleni. Saatanan kakkikset ja kulutetut kalorit, ei mitään hyötyä. Lueskelin muiden laihduttajien blogeja, ja vaikka jumitusta on tainnut kaikille jossain vaiheessa tulla, tuntuu että olen ainoa jolla se ei vaan lähde uudestaan laskuun. Tuskinpa kukaan haluaakaan lukea laihisblogia jonka kirjoittaja ei laihdu. Mahtavaa. En voi silti pysyä poissakaan täältä, vaikka vähän varmaan masennan muitakin, pakko päästä tilittämään.

Onneksi ei ole noussutkaan: 60,3 edelleen. Miksei se voi laskea sen 60 alle? Siitä olisi niin valtavasti inspistä. Tänäänkin onneksi juoksin pitkän lenkin ja olin monta tuntia kaupungilla, join kahvia ja se auttaa onneksi niin ettei tee mieli syödä, ja nyt vedän loppuillan light-limsaa. Ostinkin ison päkin hah :D. Pitäisikö liikkua vielä iltaisinkin, käydä vaikka lyhyellä lenkillä? En kyllä usko että jaksaisin, siis pidemmän päälle. Tänään en kyllä aio syödä enempää, nyt on onneksi vasta 350 kasassa. Jos pystyisin sen pitämään koko illan, tai korkeintaan syön vielä pari 40 kalorin leipää. En kyllä usko, että auttaa silti.

Onkohan keho tottunut siihen 800 kalorin syömiseen, kun nälkä on kadonnut ja syömiset tuntuu ihan hyvältä nykyään? Jos pudotan vähän ja alan taas tuntea nälkää, kai se painokin alkaa pudota? En ainakaan lisää syömisiä, niinkuin kaikkialla netissä huudetaan. Muka pitäisi syödä enemmän että laihtuu, sitähän se on joka paikassa. Normaalipainoisen laihiksella se ei taatusti toimi, vähemmän on enemmän.

Kävin tänään kaverin kanssa kahvilla ja masensi kun mietin, että olisi pitänyt jo 6 kiloa lähteä tähän mennessä, silloin muutkin olisivat varmasti jo huomanneet sen. Ei kai 4 kiloa missään näykään. 6 kiloa, ja solisluut sentään jo näkyisivät paremmin. Miksen voi saada edes siihen 58 kiloon, sen verran sentään painoin monen vuoden ajan, eli oli ihan sopiva paino varmasti ennen kuin aloin mättämään kaikkea paskaa. Hö. Tekisi mieli vitsailla asiasta, mutta on hirvee stressi siitä. Ja innostus laihtua niin kova! Varmasti en ainakaan sorru syömään liikaa tai mitään ylimääräistä saatana.

Ensi viikolla pitäisi sitten ottaa alkoholia kun kaveri tulee käymään, toivottavasti ei vaan vaikuta pahasti laihikseen toivottavasti! Nyt kun en ole kuukauteen juonut alkkista, toivottavasti menee pienempi määrä päähän eikä tarttis juoda hirveitä määriä niinkuin ennen. Jos vaikka muutama viinadrinksu light-limsalla ja olisin jo ihan tööt, eikai se pilaa laihista? Plus tietenkin baarijuomat hm. Siellä pitää kai ottaa light-siideriä luulisin, vai tehdäänkö niitä drinksuja light-limsaan? En tiedä kun en ole ikinä kysynyt. Jos söisin oikein vähän päivällä niin kaloreita voisi jonkin verran juomisista tulla, ja menee päähänkin paremmin, niin kai sitä on sitten tehtävä.

Alankin nyt ihan varmasti muuttamaan kuuria. tehdäänpäs vaikka näin: kaloreita laskettava hiukan. Ei enää 900 kaloria, alan juomaan vähän kahvia joka päivä, proteiineja takaisin, enemmän limsaa joka ilta, pidempi lenkki. Pakko toimia, ja jos ei toimi niin mitä, niin mitämitä. En varmana nosta syömisiäni mihinkään 1200 kaloriin, eieiei. Katsotaan, miten 400 kaloria vaikuttaa. Jos vaikuttaa edes vähän, kahvin lisääminen on oikeasti hyvä vaihtoehto.

(Menin muuten eilen heti tupakalle, vaikka piti alkaa vähentää. No, kaikesta ei voi luopua. Iltapolttamista voisi välttää, mutta nyt tekis kyllä mieli ihan älyttömästi. Huoh. Kuka tekee elämästä vaikeaa, muuta kuin minä itse? No läskithän sen tekee ja piste ja pilkku ja joku tavuviivakin kait. Buaah.)

Synttäreitä & savuja

Pääsin taas kotoisasti hierovalle tuolille aloittelemaan aamupäivää. Päätin repäistä ja ottaa itseäni niskasta kiinni, alkaa juosta pidempiä lenkkejä. Pakkohan siihen on selvä syy olla, miksei paino enää putoa, vaikka aluksi lähti niin hyvin. Vituttaa, olin laskenut että tässä vaiheessa olisi pitänyt jo 6 kiloa lähteä, ja silti jumitan samassa neljässä. Menisi edes sen 60,3 alapuolelle, vaikka sillä kituvalla 100 grammalla, niin tietäisin että jotain tapahtuu ja eteenpäin tässä kieritään silti.

Juoksin siis tänään pitkän lenkin, jonka jälkeen olin aivan poikki. Kerrankin kunnon liikuntaa, onkohan siinä asiassa tullut vähän huijattua itseään, lenkit olleet liian lyhyitä ainakin. En kyllä tiedä, pystynkö joka päivä vetämään tuota, tai no, vedinpäs aikoinaan ennenkin tuon saman lenkin joka päivä, ja tänäänkin pienessä flunssassa. Eli tekosyitä, raivostuttavia, turhia tekosyitä...

Mistähän muuten johtuu painon pysähtyminen? Voiko laihdutus pysähtyä kaurapuurolla tai sillä, että syö paljon ruispaloja, n.3 kertaa päivässä? Onko niissä jotain sokeria yms joka tuhoaa kaiken helvetti??!! Vai johtuuko se proteiinivaiheesta, ja siitä että siirryin takaisin hiilareihin? Kuitenkin oon yrittänyt syödä maitorahkaa yms joka päivä että sitä proteiiniakin tulisi. Luulin, että johtuisi menkoista, mutta samaa se nytkin menkkojen lopulla näyttää. Epätoivoa. Light-limsa tai makeutusjauhe, voiko olla syyllinen? Voehan paska (jota matto taas täynnä, syyllinen vetäytyi pois vähin äänin jätettyään jälkensä).



En ole muuten käynyt missään viikkoon! Siis kotona koko viikon, mitään tekemättä, mitä nyt kaupassa käynyt, sairasta, nyt alankin tuntea itseni oikeasti erakoituneeksi. Olin tosi pahalla päällä koko viikonlopun ja maanantain -isoja hormonimyrskyjä- ja nyt tekis kyllä taas mieli jonnekin lähteä. Ainakin arska paistaa ja kiva ilma muutenkin, pakkohan tuonne on lähteä. Paitsi että tässä käy niin, että kun pääsen liikenteeseen, on jo pimeää. Talven haittapuolia mm. Poltin ihan liikaa viime päivinä, stressi stressi ja ahdistus, seurauksena iso kurkkukipu, sekin vielä. Nyt alkaa onneksi jo helpottaa, eioo kivaa. Pakko yrittää polttaa vähemmän nyt, ei se mitään auta kuitenkaan.

Eilen oli miehen synttärit, silloin oli kyllä tekemistä. Juoksin kaupasta toiseen metsästäen daim-kakkua, lahjapaperia, kynttilöitä yms. Ja sitten piti kaikki saada tunnissa kasaan, ennen kuin mies tulee koulusta: valmistaa muusi+lihapullat, sulattaa kakku+asetella kynttilät siihen, paketoida lahjat, siivota+ sytyttää kynttilät pöydille ja laittautua itsekin. Aika hyvin onnistuin, mitä nyt se laittautumispuoli oli aika kiireellä sutaistu. Mies ei sitten jaksanut paljoa syödä ruokaa, mutta daimiakin meni silti jonkin verran, enkä itse sortunut edes syömään. No, otin vähän muusia ja pari lihapullaa, pitäisikö tuntea omantunnon tuskia..? Onneksi se himovaihe ruokaan meni menkkojen myötä ohi, eikä nyt tee edes pahaa kun toinen syö. Olen siis tottunut tähän ruokavalioon ja näihin syömisiin täysin, onko siinä syy etten laihdu??!

Daimi siis kenottaa jääkaapissa vieläkin puoliksi syötynä (maistoin nokareen). Hm mietin, voiko olla mahdollista, että vaakani punnitsee ruoat väärin tai jotain? Vai voiko kulutukseni olla niin alhainen etten vaan laihdu 800 kalorilla? En kai sentään voi niin huonosti niitä laskea, että olisi monen 100 heittoja. Olen syönyt nyt vähän vapaammin, siis antanut itseni syödä jopa 900-1000 kaloria parina päivänä, siinäkö syy?

Kani paukuttaa takajalkojaan katkaisten keskittymiseni, tekisi mieli vähän kurittaa sitä. No, taitaa sille tulla noutaja pian muutenkin, katsottiin taas sen hampaita ja taitaa vedellä viimeisiään nekin. Mitä helvettiä sillekin pitäisi tehdä, kun eläinlääkäri maksaa jotain 200 e ja pystyn maksamaan vain n.50e. No, saa sillä hinnalla varmaan nipinnapin lopetuksen ainakin. Vittu tuosta elukasta on vain haittaa, ja nyt pitää vielä katsella kun se kärsii hampaidensa vuoksi. Ottaako joku kanin? Saa ilmaiseksi elukan ja häkin, mutta tarvitsee piakkoin hammaslääkäriä. Vasta 3-v., kannattaa XD

Turhia unelmia turhauttavassa elämässä

Noniin, paino ei ole tippunut ainakaan viikkoon. En tajuu miksei. Syömistottumukset aika lailla samat olleet koko ajan, ja liikuntakin samaa, mitä nyt pitänyt yhden ja tällä vkolla kaksi vapaapäivää liikunnasta. Kuitenkin on tullut kulutettua kaikenlaiseen muuhun heilumiseen :/. No täytyy vaan odottaa, pakkohan sen on alkaa tippua uudestaan. Ajattelin silti nostaa päivän kalorimäärää tuhanteen, vaikka ei tämäkään nyt tiukkaa enää tee, mutta voisi tehdä hyvää silti, eipä elämäkään tuntuisi niin ahtaalta toivottavasti. Voisi sitä katsoa mitä tapahtuu, tuskin parinsadan kalorin lisääminen laihista tuhoaa, eipä näytä tämäkään tilanne mihinkään edistyvän. Päivittäisiä määriä nyt ei ainakaan kannata mennä tiputtamaan enää. Turhauttaa ja ärsyttää, varsinkin kun on noita himoja ollut niin paljon viime aikoina, että tarttisin nyt lisää motivaatiota jostain ja äkkiä.

Ikuisia ja turhia unelmia ensi viikolle: lähtisi yllättäen kolme kiloa ja kaikki naamasta ja käsistä, olisi aurinkoista ja +20 lämmintä, löytäisin kaupan hyllyltä alle 100 kalorin kuivakakun, tilille tulisi muutama 1000 euroa ihan sama mistä, alkaisin harrastaa liikuntaa josta pidän, olisi niin paljon tekemistä joka päivälle ja illalle että alkaisin tykätä elämästä, söisin normaalia ruokaa normaaleja määriä ja vieläkin paino tippuisi, alkaisin tykätä ulkonäöstäni, tulisin onnelliseksi ihmiseksi.

Realistisia odotuksia ensi viikolle: en sortuisi miehen synttäreinä suurempiin herkkuihin, vaaka näyttäisi kilon vähemmän, ei tulisi enää kovia pakkasia, keksisin jonkun uuden lempiruoan laihikseeni, jaksaisin käydä lenkillä, olisi edes vähän parempi fiilis, olisi tekemistä edes viikonlopulle, lähettäisin työhakemuksen, ei tulisi huuliherpestä enää, en saisi influenssatartuntaa, tuntisin olevani fyysisesti ikäni tasolla, näkisin edes vähän ihmisiä.

Kun nyt edes yksi toteutuisi.

Ei hyvä päivä!

Voi vittu kun tekee mieli leivonnaisia! Haittaako se jos vedän tämän päivän hyvää ja paljon! Ei se paino kuitenkaan tipu?? Ei kestä, liikaa himoja!! Mielessä bussimatkan ajan pyöri muffinsi jossa suklaata päällä... ja sitten kuivakakku mummon reseptin mukaan suklaahipuilla!! Ei kestä ei kestä ei kestä!!
Mietin näitä:


ja näitä!! apua



Tiedän että johtuu siitä että kelpuutin hiilarit takaisin, tai menkoista, mutta joka tapauksessa mikään ei tunnu pitävän yhtäkkiä nälkää poissa eikä varsinkaan makeanhimoa... ei laihtumista tapahtunut pariin päivään, mitä helvettiä?! Kaupassa paha paha juttu, mietin taas miten typerää olal laihiksella... eikö leivonnaisia voi valmistaa ilman rasvaa, sokeria ja valkoisia jauhoja :P ja samoin suklaata :PPP



Ihminen ei ole täydellinen ja ahdistus on todellinen. Elämästä pitäisi nauttia, mutta ei läskinä. Vittu.
-3 vkoa laihduttajana

Paha vaaka+hyvä vaaka

Hm, tänään ei ihan mennyt putkeen.. Nukuin sit huonosti ja heräsin liian aikaisin ja aamulla välttelin lenkille lähtöä. Taas -15 ja joku lumimyrsky oli tulossa, ei isompaa motivaatiota. Istuinpa sitten tietokoneella pelailemassa pari tuntia ennen kuin viitsin lenkille lähteä, ja tietenkin oli jo kova nälkä silloin. Aikaisin heräämisessä on juuri se huono puoli että tulee väkisinkin syötyä liian aikaisin ja kaikki menee taas ihan metsään. Kliseinen ilmaus tuokin. Ihan paska aamusta tuli kun vaaka näytti yhtäkkiä 500g enemmän kuin kolmena viime päivänä. Tosi kiva, vaikka en olekaan mitään ylimääräistä syönyt niin väkisinkin tulee mieleen, oliko nuo viime päivien painot sitten valheellisia ja tämä näytti totuuden? Toivottavasti päinvastoin. Ja pakko muistaa, että kohta on taas pahojen naisten päivät eli voi johtua siitäkin (hah, toiveajattelua ja riskipeliä).

Lenkissä ei sinänsä mitään vikaa ollut. Juoksin vähän ylimääräistä ja nälkä katosi lenkillä muutenkin. Koko päivä vaan kului jotenkin masiksessa ja väsymyksessä, ja tuntui kuin verensokerit olisivat olleet koko ajan alhaalla. Sitten vielä jämähdin tietokoneelle koko päiväksi ja lopulta kun illalla pääsin liikenteeseen, päässäkin jo surisi. Ja hirveä nälkä kun tulin takaisin kotiin, nyt ei proteiinitkaan auta, eli ei sitten mikään muukaan. Johtuisikohan sekin yhtäkkinen muutos niistä alkavista menkoista.. :p Kieltämättä kyllä kevensi rajusti tuota motivaatiota, heti tuli fiilis että en sitten laihdu, enkä jaksa sitten olla syömättäkään. Koko päivän mietin vain miten turha koko laihis on ja miten paljon parempi, rauhallisempi olo jos tietäisin saavani sentään hyvää ruokaa, rentoutumista herkkujen kanssa. Noh mutta onneksi se on pelkkää kanin pahakakkaa sekin. Eiköhän se ole luonnollinen jatkumo, joka on tässä päässyt ylimmäksi vaikuttajaksi, ketkureaktio. Joka kaikki alkoi huonosta painolukemasta, verensokerista, masiksesta, joka sitten sinetöi koko homman. Onneksi en tehnyt sitä, mikä päässä pyöri: syönyt tuhanteen tai yli. Pysyin sitten kuitenkin kunniallisesti 800 kalorissa, kunhan söin suht tyydyttävän illallisen. Pakko oli palata papuihin, vaikka yritinkin ne jättää pois (hiilareita liikaa proteiiniin nähden). Se on vaan niin yksinkertainen kakkara että seiti ei mene enää alas ja tosi vähäkalorisia proteiiniruokia on liian vähän, pakko täydentää hiilareilla. Menköön sitten turvotuksen puolelle helvetti, kunhan paino silti tippuu. Joskus.

Ja muuten sitä mielenrauhaa ei pelkällä ruoalla osteta, se täytyy ansaita paljon suuremmalla aivojen verilöylyllä.

Eli tähän asti iltaa selvittiin. Sainpas tänään tehtyä silti hyvän hankinnankin, keittiövaa`an. Dieettivaaka taisi olla vielä oikea nimitys, eli joku paska joka mittaa vain pieniä määriä, mutta hyvin pelasin ja oli vielä melkein taskukokoakin. Tykkään.

Kanista en tykkää. Sotki aamulla matot pahakakalla -ripuliskeidaa-, ja tietenkin aamutossukin sotkeutui siihen ja levitti vielä ympäriinsä, ja se pistävä haju tuntui tuulettamisen ja tuoksuspraynkin jälkeen selvästi. Illan sai sitten olla häkissä, en jaksanut katsella yhtään enempää. Se rutka (nostalginen nimitys :DDDD)on sentään lihonut aika kivasti, ei ole enää luinen ja riutunut, hups taisin unohtaa vähän ruokkia sitä viime vuoden puolella hah. No eiköhän se oikeasti johtunut lähinnä niistä ylipitkistä hampaista, jotka tietty vieläkin iso kysymysmerkki ja dilemma, kun ei rahaa eläinlääkäriin. Siihen asti kani saa nassuttaa murskattua ja muussattua ruokaa+ kaikkea mikä menee alas. Suklaata koitin taas tyrkyttää, olis kiva jos lihoisi kunnon pallukaksi. Voitais vähän pyöritellä.

South Park, vähän kipeä olo, masis. Huomenna ei suunnitelmia, istun kai koneella, bussikorttikin umpeutui ja köyhä edelleen. Siinä. Ainiin, huomenna on sit kai ainakin kilo tullut lisää.

Värisilmä

Tyhjä pää on tyhjä pää. Sunnuntai eli ei mitään uutta asiaa, mutta koska pakko päästä kirjoittamaan, eiköhän tästäkin päivästä jotain erittäin mielenkiintoista vielä lohkea. Hahhaa paino oli tänään 60,5, mutta uskon vasta jos on huomennakin niin vähän. Taas yksi elämä pelastettu lihalla, kalalla ja munalla. Kuinka tyhmä sitä voikaan olla? Kun en uskonut ruokavalion vaikuttavan näin paljon elämään, kuten liikuntaan. Aamulenkki oli aikalailla siedettävämpi kuin yleensä, jaksoin juosta enemmän ja tuntui kuin energiaa olisi tullut koko ajan lisää. Kivaa. Luulin aina että huono lenkkikunto johtui tupakasta, mutta se johtuikin hiilareista. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja korvien välistä ne mehukkaimmat ongelmat löytyvät.

Perkeleen kirjoitusvirheet. Mikä siinä on että aina pitää painaa siitä oikean näppäimen vierestä ja sitten saa olla koko ajan keskeyttämässä ja kelaamassa taaksepäin. Ei mennyt tämäkään niinkuin leffoissa, noh, eihän se Brad Pittkään ole hyvännäköinen, legenda nuoresta Brad Pittistä elää ja voi paksummin kuin lumiukko. Niin. Ärsyttävä ukko, se Brad Pitt.

Helmikuussa olisi sitten tiedossa seuraava dogausilta. Saa nähdä, onko kalori syövyttänyt itsensä aivokalvoon, ja tuleeko illasta laskennallista huvia. On kyllä kiva päästä tuulettumaan pitkästä aikaa, mutta onhan sitä ainakin vähän mietittävä mitä kannattaa juoda. Ehdin tässä vielä kivasti laihduttaa siihen mennessä, mutta alkkiksen kanssa käytettävä jonkin verran mietintää ettei ihan överioksennukseksi mene. Taitaa olla pois laskuista ainakin perinteinen 0,5 l leijona. No, mennään sitten vaikka nollakolmosella eiköhän se aja asian.

Herttileijaa toi Piitu Uskin ääni. Miten voikaan kuulostaa nuorehko ihminen viinankarhealta tupakkamummolta. Ja nyt sillä on joku oma show tai jotain. Apua. TV antaa taas parastaan.

Toinen mahtava ohjelmalisuke: se livin meikkikoulu jonkun Jemman johdolla. Jösses niitä lookeja. Kyllä luulisi, että lumikuningatar syntyy jostain ihan muusta kuin tulipunaisesta huulipunasta, ja että jungle-lookin kirkkaanvihreä-oranssi-yhdistelmään mahtuisi silti jonkin verran puhdasta järkeäkin. Apua. Kuka haluaa kokeilla baby doll- meikkiä? Suditaan vähän pinkkiä poskipunaa niin johan alkaa maailma näyttää muotilehdeltä. Kyllä se Jemma nyt voisi edes esittää että on oppinut alan kurssilla jotain muutakin kuin sotkemaan värejä keskenään. Kyllä, tiedetään sitä täälläkin kuinka näyttää ammattimaiselta sipaisemalla ylimääräiset luomarit kämmenselkään ymym. Vinkkejä paremman ohjelman puolesta, eikä vaadi lisäbudjettia: valaisijat vaihtoon, värisilmää kehiin (jos ei sitä Jemmalta löydy väkisinkään niin vaikka siltä Jemman puvustajahomolta sitten, ja loppukuvaan voisi vaikka stailata loputkin mallista ja muistaa ottaa sen helvetin pannan pois päästä). Näin.

Näin taas vaihteeksi viime yönä unta lapsuusajan kaneista, erittäin kaltoin kohdeltuina tietenkin tietenkin (??) ja melkein hukkuneina. Kai sitä voi nykyajan Nöpönkin suhteen suhteen olla omatunto, kumpuaa tietenkin siemensekoituksen hinta-määräsuhteesta ja köyhän budjetointisuunnitelmasta. Hieno juttu, kani.

Munakausi

Munilla mennään, ja toimii. Nälkä ei ollut tänään pääosassa, pelkkä maitorahkapurkki riittää aamuiseksi ensiavuksi (+ pari ruispalaa, joista en luovu). Sillä mentiin taas iltaseitsemään, sitten kalaa ja vihanneksia pikkuannos + lisää maitorahkaa ja hyvin pyyhkii. Nälkä ei ollut kova missään vaiheessa, ja lenkilläkin jaksoin paremmin kuin aikaisemmin (saattoi johtua eilisestä lepopäivästä tottakai). Moninkertaisesti parempi vaihtoehto tämä päätös oli kuin aikaisempi kärsimysnäytelmä. Paino näytti aamulla yhtäkkiä enää 60,8 mutta eiköhän se huomenna ole enemmän, johtuu varmaan siitä etten juonut eilen illalla limsaa tai muuten vaan ruokavalion muutoksesta. Silti odotan pääseväni näihinkin mittoihin ensi viikon aikana. Toivotaan toivotaan, ja vaihtoehtoja ei ole, pakkohan tämän on toimia. Hah, uskomatonta että vielä tästä laihdun, vaikka luulin että painoni tulevaisuus oli jo nähty. Vielä jouluna en halunnut edes ajatella asiaa, kun en uskonut pystyväni mitään dieettejä enää noudattamaan. Helppo luovutusvoitto ja kolmas pasteija naamaan. Noh tulipa vietettyä monia monia monia nautinnon kuukausia, nyt on aika maksaa niistäkin isot velat takaisin. Uutenavuonna otetut valokuvathan ne lopulta ilmaisivat asian oikean laidan: naama pullisteli taas epämiellyttävästi ja hymy näytti pelkältä irvokkaalta vääristymältä.

Laihtumisen hyviä puolia voisi listata kymmenittäin, tässä tärkeimpiä: ei tarvitsisi piilotella käsivarsia ja mahaa vetää sisään koko ajan epämukavasti, vanhat farkut ja alusvaatteet menisivät taas päälle (mahtuivat vielä viime kesänä jumalauta!), kasvojen kavennuttua uskottaisiin baarinkin ovella että kyllä tässä ollaan täysi-ikäisiä ja vähän enemmänkin, kapeampi olo, parempi olo, uudistuminen, parempi minäkuva laihojen kavereiden seurassa.

Tulee taas vedettyä limsaa. Vähän huolestuttaa miten se vaikuttaa painoon huomenna. Vaikka tiedän, että se luultavasti vähän heittelee, stressaa ja huomenna masentaa jos paino on vieläkin samoissa lukemissa eli 61,4. Kärsivällisyys on vaikeinta, niin niin niin, ja aika on vain käsite.

Hah taas tylsä viikonloppu. Pelattiin tomb raideria kun ei ole muutakaan elämää, stressattiin ja hikoiltiin ja taas on yksi lauantai eletty viime henkäyksille saakka (tupakkaa!). Pitäisi keksiä jotain, mutta mitä? Ei voida kokata, käydä ulkona syömässä, ottaa alkoholia, niin mitämitä?! Onpa elämä kutistunut yhden dieetin ja tipattoman vuoksi. Onneksi on väliaikaista -toivotaan!- ja elämään astuisivat taas pian mukaan ihmiselle pakolliset virikkeet. Niin, ja leffassakaan ei voi käydä kun liian kallista eikä saada alelippuja mistään + kaiken lisäksi leffassa masentavaa käydä ilman mitään purtavia. Mitä sinne sitten ottaisi mukaan, seitiä ja maitorahkaa? Nakkeja? Yksinkertainen vastaus sitäkin simppelimpään kysymykseen: light-limsaa tottakai. Mahtavaa.

Tulevaisuus kalan kanssa

Ison mahan kanssa sängyssä. Kinky. Tänään oli aika uusia vähän dieettiä, eilisestä paino näytti +100g ja vaikka se tuskin mitään merkitsee, ei se ainakaan kannusta. Ärsyttävän hitaasti paino putoaa. Otin siis yksinkertaisesti ja väkisin proteiinit mukaan taisteluun. Eli vähemmän leipää ja jauhemuusi hylättävä vähäksi aikaa, tilalle kalaa, maitorahkaa ja munia. Ei mikään mukava dieetti.

Nyt tulee sitten huolimatonta tekstiä. Täällä tapahtuu vakavaa häirintää. Perjantai-ilta ja teineillä jumputtaa basso yläkerrassa, siellä ne tuulettaa kuivuneita aivojaan ja miettii, miten siistii on kun pääsee baariin. Taitaa olla aika tiputtaa kalaa postiluukusta (sitä kyllä riittää).

Aamulla siis vedin ruispaloja ja jogurttia niinkuin aina, ja aion sen sallia kerran päivässä edellenkin. Vähän ahdisti, jätin lenkin väliin kun ei jaksanut ja oli kiukku olo muutenkin, eikä pakkasessa juokseminen sitä ainakaan paranna, sen on kokemus kertonut. Vähän yritin tehdä lihaskuntoliikkeitä kotona, mutta kuten aina ei siitä pidemmän päälle kummoista tullut ja tänään oli sitten niinsanotusti lepopäivä kuntoilusta. Täytyy kyllä sanoa että nyppii nuo pakkaset, itse en ainakaan saa mitään nautintoa jääkylmässä ilmassa juoksemisesta, kun liian paksu kaulaliina nousee niskasta liian ylös ja soittimen kuulokkeet hiertävät siihen ja sitten kaulaliina nousee toiselta puolelta ja tukahduttaa viimeisenkin henkäyksen raitista ilmaa. Ja kun kaikkeen muuhun tottuu, juomapullosta jäätyy vesi.
Aamupalan jälkeen tulikin sitten pitkä väli syömisille, lähdin kaupungille ja söin seuraavan kerran vasta illalla, ja siitähän se riemu alkoi kun proteiinit näyttivät vasta teroitetut kyntensä kalanruotojen muodossa. Seitiä nieleskellessäni mielessä ei ollut kuin kaksi asiaa: ruoto. liian suolaista.
Mutta siis ihan hyvä ateria, paitsi että jälkikäteen kävi niinkuin olin odottanutkin: kaikki protskuruoat alkoivat etoa ja kalan, munien ym syömisen ajatteleminen sai melkein laattaamaan kesken nautinnollisen pakkassavutteluhetken. Maha tuli liiankin täyteen, tuntuu isolta maapallolta vielä pari tuntia syömisen jälkeenkin, enkä pystynyt syömään jälkiruokamaitorahkaa. Ja silti kaloreita pitäisi olla vasta 500, outoa. Noh johtuu tietysti osittain siitä että ateriaväli venyi niin pitkäksi, mutta taitaa tämä toimia. Pakko silti huomauttaa, että vaikka kuinka olen täynnä kalaa ja vihanneksia, tekee ihan älyttömästi mieli suklaata ja makeita herkkuja, pääasiassa sitä samaa vanhaa mättöleivonnais-kermavaahto-sotkua. Kyllä. Jos sen saisin tunkea nyt naamaani, tällä pienellä hetkellä maailmassani ei olisi huolia, ei ajatuksia, ei huomista, vain puhdasta ja korvaamatonta nautintoa, joka voi kummuta vain ruoasta.

Piikkimatto lävistää jalkoja, päivän viimeisen tupakan aika, se sanoo, ja jatkaa: ehkä huomenna on sen aika, ehkä se on. Kermavaahdon aika. Toivoa se on turhakin toivo.

Leipätikusta asiaa

Täällä taas minä ja nälkä ja limsa. Tänään meni kyllä taas ihan hyvin, isoa nälkää nyt ei pääse syntymään kun syön hiukan useammin kuin alussa (silloin saattoi mennä tuntikausia nälkäisenä), nyt syön vähän aikaisemmin päivällistä tai mitä tahansa. Tuolta hämiksen kommenteista löytyy sitten tarkemmin tämän laihiksen yksityiskohtia. Ruokavalio on aikalailla sama joka päivä, samat ruispalat ja jogurtit naminami. Kivaa on kun nälkäänkin tottuu, luulisin ainakin tai sitten on tullut huijattua kaloreissa. Karmivaa.

Eipä ollut paino tippunut tänään, tasan sama kuin eilen. Eilen söin kyllä taas melkein 800 kaloria, mutta eikai pari ylimääräistä ruispalaa voi mitään vaikuttaa??!! No mutta pitää kai sitä alkaa kärsivälliseksi sentään, ja odottaa ennemmin jokaisen laihisviikon loppuun ennen kuin voi luottaa tuloksiin. Tulee mieleen tämänkin laihis alku, tokana päivänä jo tuskailin kun ei edes solisluut näkynyt, ja nyt jo kolmatta viikkoa mennään. Milloinkohan muuten viimeksi tuli oltua näin kauan ilman mitään herkkuja? Ei mitään hajua mutta kylläpä vaan maistui silloin ennen. Viime syksynä oli iso suklaakausi ja se tarkoitti mitäpäs muuta kuin täyteläisen sinistä suklaalevyä eri flavoureilla joka päivä (!!!!). Sitten talven alussa tuli jätskikausi, ja sillä taas oli oma tarinansa kerrottavana; ainakin kolme annosta suklaa-tai nougatjätskiä päivittäin. Plus vielä massiiviset jauhelihakastikeannokset joista olisi riittänyt ainakin kahdeksalle ymym. Ah ihanaa elämää. Ei ihme että käsivarretkin alkoivat muistuttaa siskon edesmenneen kanin muhkuraista ihottumaa.

Hiusvärit päässä, kohta mentävä huuhtoutumaan. Tuhlasin tänään hiukan naisellisiin paheisiin (olisikin ollut suklaata), pitkästä aikaa. Onpa tullut ainakin säästettyä ruoassa jonkin verran jos ei muuta hyötyä ole ollut. Oli muutenkin ihan hyvä fiilis tänään, ei väsynyttä oloa tai hirveää ahdistusta... kunnes mentiin taas valintataloon. Siinä missä kaupassa käynti ennen oli jokseenkin verrattavissa pieneen nautintoon, nykyään se on ihan suoraa painajaista. Kassikaupalla limsapulloja tuotti kivasti ylimääräistä rahaa, ja sitten huomasin etten voi taaskaan ostaa mitään. Mies katseli daim-kakkua, mudcakea ja ben&jerrys-jätskiä, ja siinä vaiheessa oli pakko siirtyä muutaman hyllynvälin piiloon mökötysoloa. Onneksi ei ostanut, mutta kotiin kannettiin silti 10 eineshampparia ja ehdin lyhyen kotimatkan aikana jo kuvittelemaan niiden autuasta ravintosisältöä. Itse ostin kirsikkatomaatteja ja levitettä leivän päälle. Ei siitä sen enempää sanottavaa.

Hah vaikka paino ei ole paljon tippunutkaan, sitä on pakko jatkaa kunnes tavoite (edelleen -10 kiloa) täyttyy, muuten menetän kasvoni (vaikka ei tätä kukaan luekaan eikä kukaan näe kasvojani). Ja onpahan jotain kerrottavaa joka päivä, ilman tätä kärsimystä koko blogikin olisi periaatteessa turha. Näin on.

Hämis

Yksin kotona, hiljaisuus... kani nuolee jäseniään sängyn alla, jotain iloa senkin elämään. Nyt alkaa taas nälkä hiipiä hitaasti vaikka söin juuri äsken aamiaisen. Ja sekin ihan normaali aamupala, ruispalat&jogurttia. Siitä tässä onkin varmaan kyse, en kärsi tarpeeksi. Paino oli taas pudonnut 200g eilisestä, en tiedä onko se ilon vai masiksen paikka. Onhan se hyvä että on alkanut sentään laskea joka päivä, mutta kun eilenkin oli se hirviö ilta, pöydillä oli lidlin suklaapapereita ja salamipötkö ja silti söin vain 600 kaloria ja kärvistelin nälässäni koko illan. Ja tulos vain -200g. Yöllä tunsin itseni laihaksi ja odotin isompia tuloksia, mutta ei. Tänään vedän sitten taas 800. On muuten laihiksen 14.pvä, eli nyt se kaksi viikkoa tulee sitten täyteen, jonka lupasin kestäväni näillä syömisillä. Miten huomenna sitten? Herään aamulla ja vilkaisen vasemmalle ja iltapäivällä mies löytää lattialta kasan suklaapapereita ja jonkun niiden alta? Noh. Ei. Kai sitä on jatkettava samaan malliin, vaikka jokainen sydämenlyönti tuntuukin tihkuvan mahanesteitä. Välillä voisin syödä tuhanteen saakka ehkä, ettei ihan pöpelikköön mene.

Turhaa elämää tää on. Työttömänä on helppo laihduttaa mutta vaikea elää. Ihmisarvo kärsii aika lailla, ja se höperyys: elämä on lähikauppaa ja silloin tällöin kaupungilla tyhjän pyörimistä. Ja kotona istumista, ja lenkillä suutun jos ihmisiä tulee vastaan, yksin kaupungille lähtiessäni vedän jo viimeisiäni. Tyhjänpäiväinen stressi raastaa ja puristaa joka paikasta; aamulla herään postin kolahtamiseen, ja sydän hakkaa kunnes selvitän ettei postin seassa mitään mainoksia kummempaa löydy. Huippuhauskaa on herätä muuten vaan sydämen tykytykseen kun tajuan että on aamu ---> sitä on noustava ylös oli syytä tai ei. Parhaat kiksit saan tietysti siitä kun avaan työkkärin sivun ja päätän edes vähän katsella duuneja ---> se on sydärin esiaste, depressio ja viha ja äkkiä sivut kiinni. Niin. Täällä sitä ollaan yhä, ämpärin pohjalla hämähäkkinä, kahdeksan jalkaa luistaa kaikilta sivuilta, ja helpointa on vain jäädä odottamaan kunnes kuivuu ja käpristyy kasaan.

Vain yksi kysymys: miksi tähän elämän ilotulitukseen on tuotava lisää räiskettä ja hermoromahdusta laihdutuksella?
Tietenkin siksi, ettei se mihinkään muutu ilmankaan.

Ei se ole enää hämähäkki, se on pieni ja ohut kastemato valtatiellä pari tuntia sateen lakattua ---> kohtalo sekin? Ihan sama, nyt täytyy saada tupakkaa ja limua totta tosiaan.
Kanin suu pyörii merkiksi tyytyväisyydestä.

Nostalgia ja helvetti (lidl)

Uhh turvotus olo, ihan kuin olisin ahminut. Tai ylipäätään syönyt kunnolla. Vedin jotain jauhemuusia, ja nyt tuntuu kuin olisin mokannut koko jutun vaikka piti olla vähäkalorista ymym. Paino oli aamulla 62,5 eli 200g vähemmän kuin eilen...? Ei paljon auta kun eilen tuli taas dokkari siitä miten laihdutettiin pelkillä vihreillä kasviksilla ja munakkaalla, nojee. Taidan syödä yli puolet enemmän joka päivä. Siksi tuomio on olla ikuisesti lihava laihduttaja, ruoanhimo ei muuksi muutu vaikka kuinka laihtuisin eli ei auta ei. Tottis se tarkoittaa myös huonoa ihmistä, epäonnistunutta elämänhallintaa ja parasta kaikessa RUMAA NAISTA. Hah. Kliseitä kliseitä. Poikkeus ikuisesti lihavan laihduttajan sääntöön on kuitenkin ihmisvihaaja; sääntöjä muunnellaan, niistä poiketaan ja varsinkin korvien väli on ja pysyy. Ja kliseet murenevat, ihanaa, niin, ja laihduttaja tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi kuin NE MUUT. Kiteytettynä: laihdutuksen syyt eivät ole pinnallista paskaa (huom.jälleen viittaus kakkikseen).

Mainos (lämminhenkisellä, pehmeällä naisen äänellä): painonhallinta on pieniä tekoja.
VOI jeesuksen pallit & kukkakaalit.

Lidl ja light-limsa. Lidlissä oli erittäin erittäin vaikea käydä, pahin kaikista edellisistä kauppareissuista. Ensin tulivat kakut, kuivakakut, rahkakakut, muffinsit, pikkuleivät läpinäkyvissä pakkauksissaan. Sitten leipä, tuoksu ei onneksi ollut yhtä paha kuin prismassa viime viikolla. Vihdoin pääsin vihannesosastolle ja intohimo oli taas hetkeksi ohi. Luumuja, kaalia, halpaa ja hyvää on on. Sitten kävelin vasemmalle; nielaisu ja ostoskori kellahti rajusti yhtä aikaa maailman kanssa. Einespizzaa. Eineshamppiksia, lihapullia. Käänsin pääni pois; ahdistus. Kyltti kirkui punaisena onneaan: jäätelöt 2,99. Ja olihan siellä se walnut myös, vanha kaveri.
Ostin kukkakaali-parsakaalia ja jauhemuusia. Ei kaikesta voi selvitä ehjänä.

Painonhallinta = pieniä tekoja. Elämänhallinta = pieniä, harkittuja tekoja. Painonpudotus = suuri, harkittu helvetti, pienillä teoilla.

Walnut.

Harmaa alue

Ei yhtään hyvä fiilis. Paha päivä. Halua laajentaa kuvioitani eikä aina tätä paskaa kotona istumista. Ja kun ulkonakin on pimeää, ei jaksa. Tekee mieli valittaa. Suussa maistuu röökille vaikka oon polttanut tänäänkin vain jotain 3 tupakkaa, silti ihan hirvee maku. Ja janottaa koko ajan. On varmaan jotain nestevajausta meneillään, paino oli muka aamulla tippunut yli 2 kiloa vaikka eilen pysyi vielä samoissa lukemissa kuin aikaisemminkin. Toivottavasti nyt jotain olisi lähtenyt, ettei tarvitse turhaan kärsiä.

Jotain kermavaahtojuttuja pyörii mielessä. Kakkuja joissa olisi paljon pehmeää täytettä, pursuilevaa kuorrutusta ja hilloa ja paljon paljon vaahtoa, voisi syödä käsin. Eilisestä jäi mieleen mars-patukoista koottu kakku kermavaahdolla, mielikuva siis. Ja ne konvehditkin siellä vielä. Mitähän makeaa sitä keksisi kun alkaa tehdä niin helvetisti mieli... no sitä profeel jogurttia jejee. Sit kun laihis on loppu, meen saunaan ja sulatan toiseen käteen suklaan ja toiseen imelää kermavaahtoa ja nuolen ne sormista (mihin saunaan).

En tykkää. Oli vähän verensokerit alhaalla tänään eikä jaksanut kuin maata, mutta eipä ollut muutenkaan hyvä päivä. Piti mennä kaupungille mutta siitä ei tullut mitään, ja muutenkin harmittaa kun viikonlopuissakaan ei ole enää mitään odotettavaa, ihan samanlaisia kaikki päivät paitsi että lauantai-iltana ei koskaan ehdi kauppaan. Ennen oli sentään virikkeitä: jos ei muuta niin ensin kokattiin jotain hyvää & ostettiin viinapullot ja dogattiin lattialla istuen ja korttia pelaten, se oli sentään elämää. Nyt istutaan täällä helvetin tietokoneella tunti tunnin jälkeen, välillä tupakalle, tv`n vilkaisu, tietokoneelle ja valvotaan pitkään tekemättä mitään. Sit nukutaan pitkään ja aamulla tietokoneelle. Kaikki on muuttunut taas harmaaksi, mitään ei tapahdu eikä mitään ulkomaailmaa ole enää olemassakaan, ihmiset ovat haamuja ja välimatkat käytäviä, elämä vain puoliksi olemassa olemista. Niin.

Ja kakeri, niin, se on aina kakeri. Voi vittu ja närhen munat ja puolukat ja voipullat.

MUU

Vittuku toi koivuniemen pizzamainos on perseestä! Ja se vaan jatkuu ja jatkuu. Sairas yhdistelmä, tuhoaa täysin mielikuvat kahdesta tunentusta brändistä. Ei ikinä enää tuollaista tv:ssä ikinä!!

Lattialla paketti mini eclairs-tuulihattuja. Tyhjä. Onneksi. Eikä dieettikään kärsinyt, koska en sortunut. Siellä se silti vielä kummittelee. Tänään oli enemmän nälkä kuin viime päivinä, tai ehkä en kestänyt nälkää niin hyvin. Ja vielä kun yritin syödä enemmän aamullakin, paskanmarjat ja mansikan mollukat sanoi pelle hermanni. Nyt menee taas naamaan limsaa, eilistä mountain dewta lightina, kuplivaa BUAHAHAA. Pää tässä räjähtää. Enkä ole edes laihtunut. Tiivistettynä näihin numeroihin: 62,9. Hieno juttu. Just näin sen pitkin mennä, mm.

(kani nyökkää hyväksyvästi ja heittäytyy selälleen makaamaan oman kakerinsa päälle)

Toinen ahdistava mainos: jokerin paluu. Tsiisus. Karmiva. Koska kaikki pelkää pellejä. Vähintään yhtä pelottava se tyttö mainoksessa isoine silmineen jotka on kuvattu liian läheltä kyynelehtimässä. Apua mainos-tv kehittyy mutta MIHIN SUUNTAAN.
Noh vanheneehan se Bon Jovikin ja James Hetfield kurppaantuu yms yms.

Glxblt sanoi joku Roope Ankan läheinen 90-luvulla kun vielä luin aksaria. Enpä lue enää HAHAHAAA.

(niin, kani mutisee, yrittää juosta karkuun ja liukastuu. arvaa mihin.)

Arg.

Appelsiini.

Tänään piti olla hemmottelupäivä, mies viipyy koulussa neljään ja olisi vielä pari tuntia aikaa olla yksin. Hierova tuoli ei nyt kyllä tunnu miltään, mutta pakko istua silti kun olin sen jo suunnitellut. Tuli kyllä juostua pitkä lenkki, tai ainakin tuntui tosi rankalta. Hahhah paitsi että ennen se reitti oli lyhyt lenkkini, silloin kun oli ilmeisen parempi kunto. Nyt tottakai tottakai ahdistaa huominen koska en voi jäädä tämänpäiväistä huonommaksi, eli on jaksettava huomennakin sama lenkki, niin, näillä mennään.

Ahdistaa appelsiini, söin ison. Ihan helvetisti kaloreita, mutta teki mieli. Viikko olisi nyt sitten laihduteltu, eilen laskin väärin päivät. Enkä tiedä onko tässä mitään järkeä, yhtä suuri hyöty kuin jäniseläimellä 25 neliön yksiössä tai paula koivuniemellä pizzaperjantai mainoksessa. Eli kun vaaka näyttää ekaa kertaa jotain 5`llä alkavaa lukua, se on joulukonvehtien menoa. Voisi syöttää ne kanille, eilenkin tuoksui koko kämppä suklaalle niin että katse harhaili tomb raiderista tietenkin siihen väärään suuntaan.

Helvetin huuliherpes ei parannu millään, ahdistaa sekin tietenkin tietenkin. Ei ole helppoa kun joka kerta suun auetessa haava aukeaa uudestaan. No pitäis olla motivaatiota ainakin olla syömättä. ha. ha. Pakko olla edes 1 päivä ilman tupakkaa kun kurkku oli yöllä taas niin kipeä. Mahdotonta se kylläkin on, koska se on ainoa nautintoaine limsan lisäksi tällä hetkellä (kiva vakuutella niin itselleen, että saisi säilyttää edes osan mielekkäästä entisestä elämästään. kuka oikeasti tarvitsee nautintoaineita? no mutta kun se alkkiskin jäi tammikuuksi pois ymym *lässyttävällä äänellä*).

Täytyy sammuttaa tää vehje, jotkut ihmeen muhkurat siellä ärsyttää olemattomia selkälihaksiani. Tekis mieli: pinaattimuusia ja lohta, jauhelihakastiketta kierremakaronilla, lihapiirakoita, pitkää ja laajaa berliininmunkkia suklaakuorrutuksella, konvehteja, lisää ruispaloja, ihan mitä vaan, mennä saunaan, nukkua, saada oikea hieronta.