sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Värisilmä


Tyhjä pää on tyhjä pää. Sunnuntai eli ei mitään uutta asiaa, mutta koska pakko päästä kirjoittamaan, eiköhän tästäkin päivästä jotain erittäin mielenkiintoista vielä lohkea. Hahhaa paino oli tänään 60,5, mutta uskon vasta jos on huomennakin niin vähän. Taas yksi elämä pelastettu lihalla, kalalla ja munalla. Kuinka tyhmä sitä voikaan olla? Kun en uskonut ruokavalion vaikuttavan näin paljon elämään, kuten liikuntaan. Aamulenkki oli aikalailla siedettävämpi kuin yleensä, jaksoin juosta enemmän ja tuntui kuin energiaa olisi tullut koko ajan lisää. Kivaa. Luulin aina että huono lenkkikunto johtui tupakasta, mutta se johtuikin hiilareista. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja korvien välistä ne mehukkaimmat ongelmat löytyvät.

Perkeleen kirjoitusvirheet. Mikä siinä on että aina pitää painaa siitä oikean näppäimen vierestä ja sitten saa olla koko ajan keskeyttämässä ja kelaamassa taaksepäin. Ei mennyt tämäkään niinkuin leffoissa, noh, eihän se Brad Pittkään ole hyvännäköinen, legenda nuoresta Brad Pittistä elää ja voi paksummin kuin lumiukko. Niin. Ärsyttävä ukko, se Brad Pitt.

Helmikuussa olisi sitten tiedossa seuraava dogausilta. Saa nähdä, onko kalori syövyttänyt itsensä aivokalvoon, ja tuleeko illasta laskennallista huvia. On kyllä kiva päästä tuulettumaan pitkästä aikaa, mutta onhan sitä ainakin vähän mietittävä mitä kannattaa juoda. Ehdin tässä vielä kivasti laihduttaa siihen mennessä, mutta alkkiksen kanssa käytettävä jonkin verran mietintää ettei ihan överioksennukseksi mene. Taitaa olla pois laskuista ainakin perinteinen 0,5 l leijona. No, mennään sitten vaikka nollakolmosella eiköhän se aja asian.

Herttileijaa toi Piitu Uskin ääni. Miten voikaan kuulostaa nuorehko ihminen viinankarhealta tupakkamummolta. Ja nyt sillä on joku oma show tai jotain. Apua. TV antaa taas parastaan.

Toinen mahtava ohjelmalisuke: se livin meikkikoulu jonkun Jemman johdolla. Jösses niitä lookeja. Kyllä luulisi, että lumikuningatar syntyy jostain ihan muusta kuin tulipunaisesta huulipunasta, ja että jungle-lookin kirkkaanvihreä-oranssi-yhdistelmään mahtuisi silti jonkin verran puhdasta järkeäkin. Apua. Kuka haluaa kokeilla baby doll- meikkiä? Suditaan vähän pinkkiä poskipunaa niin johan alkaa maailma näyttää muotilehdeltä. Kyllä se Jemma nyt voisi edes esittää että on oppinut alan kurssilla jotain muutakin kuin sotkemaan värejä keskenään. Kyllä, tiedetään sitä täälläkin kuinka näyttää ammattimaiselta sipaisemalla ylimääräiset luomarit kämmenselkään ymym. Vinkkejä paremman ohjelman puolesta, eikä vaadi lisäbudjettia: valaisijat vaihtoon, värisilmää kehiin (jos ei sitä Jemmalta löydy väkisinkään niin vaikka siltä Jemman puvustajahomolta sitten, ja loppukuvaan voisi vaikka stailata loputkin mallista ja muistaa ottaa sen helvetin pannan pois päästä). Näin.

Näin taas vaihteeksi viime yönä unta lapsuusajan kaneista, erittäin kaltoin kohdeltuina tietenkin tietenkin (??) ja melkein hukkuneina. Kai sitä voi nykyajan Nöpönkin suhteen suhteen olla omatunto, kumpuaa tietenkin siemensekoituksen hinta-määräsuhteesta ja köyhän budjetointisuunnitelmasta. Hieno juttu, kani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti