Munakausi

Munilla mennään, ja toimii. Nälkä ei ollut tänään pääosassa, pelkkä maitorahkapurkki riittää aamuiseksi ensiavuksi (+ pari ruispalaa, joista en luovu). Sillä mentiin taas iltaseitsemään, sitten kalaa ja vihanneksia pikkuannos + lisää maitorahkaa ja hyvin pyyhkii. Nälkä ei ollut kova missään vaiheessa, ja lenkilläkin jaksoin paremmin kuin aikaisemmin (saattoi johtua eilisestä lepopäivästä tottakai). Moninkertaisesti parempi vaihtoehto tämä päätös oli kuin aikaisempi kärsimysnäytelmä. Paino näytti aamulla yhtäkkiä enää 60,8 mutta eiköhän se huomenna ole enemmän, johtuu varmaan siitä etten juonut eilen illalla limsaa tai muuten vaan ruokavalion muutoksesta. Silti odotan pääseväni näihinkin mittoihin ensi viikon aikana. Toivotaan toivotaan, ja vaihtoehtoja ei ole, pakkohan tämän on toimia. Hah, uskomatonta että vielä tästä laihdun, vaikka luulin että painoni tulevaisuus oli jo nähty. Vielä jouluna en halunnut edes ajatella asiaa, kun en uskonut pystyväni mitään dieettejä enää noudattamaan. Helppo luovutusvoitto ja kolmas pasteija naamaan. Noh tulipa vietettyä monia monia monia nautinnon kuukausia, nyt on aika maksaa niistäkin isot velat takaisin. Uutenavuonna otetut valokuvathan ne lopulta ilmaisivat asian oikean laidan: naama pullisteli taas epämiellyttävästi ja hymy näytti pelkältä irvokkaalta vääristymältä.

Laihtumisen hyviä puolia voisi listata kymmenittäin, tässä tärkeimpiä: ei tarvitsisi piilotella käsivarsia ja mahaa vetää sisään koko ajan epämukavasti, vanhat farkut ja alusvaatteet menisivät taas päälle (mahtuivat vielä viime kesänä jumalauta!), kasvojen kavennuttua uskottaisiin baarinkin ovella että kyllä tässä ollaan täysi-ikäisiä ja vähän enemmänkin, kapeampi olo, parempi olo, uudistuminen, parempi minäkuva laihojen kavereiden seurassa.

Tulee taas vedettyä limsaa. Vähän huolestuttaa miten se vaikuttaa painoon huomenna. Vaikka tiedän, että se luultavasti vähän heittelee, stressaa ja huomenna masentaa jos paino on vieläkin samoissa lukemissa eli 61,4. Kärsivällisyys on vaikeinta, niin niin niin, ja aika on vain käsite.

Hah taas tylsä viikonloppu. Pelattiin tomb raideria kun ei ole muutakaan elämää, stressattiin ja hikoiltiin ja taas on yksi lauantai eletty viime henkäyksille saakka (tupakkaa!). Pitäisi keksiä jotain, mutta mitä? Ei voida kokata, käydä ulkona syömässä, ottaa alkoholia, niin mitämitä?! Onpa elämä kutistunut yhden dieetin ja tipattoman vuoksi. Onneksi on väliaikaista -toivotaan!- ja elämään astuisivat taas pian mukaan ihmiselle pakolliset virikkeet. Niin, ja leffassakaan ei voi käydä kun liian kallista eikä saada alelippuja mistään + kaiken lisäksi leffassa masentavaa käydä ilman mitään purtavia. Mitä sinne sitten ottaisi mukaan, seitiä ja maitorahkaa? Nakkeja? Yksinkertainen vastaus sitäkin simppelimpään kysymykseen: light-limsaa tottakai. Mahtavaa.