Täällä taas minä ja nälkä ja limsa. Tänään meni kyllä taas ihan hyvin, isoa nälkää nyt ei pääse syntymään kun syön hiukan useammin kuin alussa (silloin saattoi mennä tuntikausia nälkäisenä), nyt syön vähän aikaisemmin päivällistä tai mitä tahansa. Tuolta hämiksen kommenteista löytyy sitten tarkemmin tämän laihiksen yksityiskohtia. Ruokavalio on aikalailla sama joka päivä, samat ruispalat ja jogurtit naminami. Kivaa on kun nälkäänkin tottuu, luulisin ainakin tai sitten on tullut huijattua kaloreissa. Karmivaa.
Eipä ollut paino tippunut tänään, tasan sama kuin eilen. Eilen söin kyllä taas melkein 800 kaloria, mutta eikai pari ylimääräistä ruispalaa voi mitään vaikuttaa??!! No mutta pitää kai sitä alkaa kärsivälliseksi sentään, ja odottaa ennemmin jokaisen laihisviikon loppuun ennen kuin voi luottaa tuloksiin. Tulee mieleen tämänkin laihis alku, tokana päivänä jo tuskailin kun ei edes solisluut näkynyt, ja nyt jo kolmatta viikkoa mennään. Milloinkohan muuten viimeksi tuli oltua näin kauan ilman mitään herkkuja? Ei mitään hajua mutta kylläpä vaan maistui silloin ennen. Viime syksynä oli iso suklaakausi ja se tarkoitti mitäpäs muuta kuin täyteläisen sinistä suklaalevyä eri flavoureilla joka päivä (!!!!). Sitten talven alussa tuli jätskikausi, ja sillä taas oli oma tarinansa kerrottavana; ainakin kolme annosta suklaa-tai nougatjätskiä päivittäin. Plus vielä massiiviset jauhelihakastikeannokset joista olisi riittänyt ainakin kahdeksalle ymym. Ah ihanaa elämää. Ei ihme että käsivarretkin alkoivat muistuttaa siskon edesmenneen kanin muhkuraista ihottumaa.
Hiusvärit päässä, kohta mentävä huuhtoutumaan. Tuhlasin tänään hiukan naisellisiin paheisiin (olisikin ollut suklaata), pitkästä aikaa. Onpa tullut ainakin säästettyä ruoassa jonkin verran jos ei muuta hyötyä ole ollut. Oli muutenkin ihan hyvä fiilis tänään, ei väsynyttä oloa tai hirveää ahdistusta... kunnes mentiin taas valintataloon. Siinä missä kaupassa käynti ennen oli jokseenkin verrattavissa pieneen nautintoon, nykyään se on ihan suoraa painajaista. Kassikaupalla limsapulloja tuotti kivasti ylimääräistä rahaa, ja sitten huomasin etten voi taaskaan ostaa mitään. Mies katseli daim-kakkua, mudcakea ja ben&jerrys-jätskiä, ja siinä vaiheessa oli pakko siirtyä muutaman hyllynvälin piiloon mökötysoloa. Onneksi ei ostanut, mutta kotiin kannettiin silti 10 eineshampparia ja ehdin lyhyen kotimatkan aikana jo kuvittelemaan niiden autuasta ravintosisältöä. Itse ostin kirsikkatomaatteja ja levitettä leivän päälle. Ei siitä sen enempää sanottavaa.
Hah vaikka paino ei ole paljon tippunutkaan, sitä on pakko jatkaa kunnes tavoite (edelleen -10 kiloa) täyttyy, muuten menetän kasvoni (vaikka ei tätä kukaan luekaan eikä kukaan näe kasvojani). Ja onpahan jotain kerrottavaa joka päivä, ilman tätä kärsimystä koko blogikin olisi periaatteessa turha. Näin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti