Ison mahan kanssa sängyssä. Kinky. Tänään oli aika uusia vähän dieettiä, eilisestä paino näytti +100g ja vaikka se tuskin mitään merkitsee, ei se ainakaan kannusta. Ärsyttävän hitaasti paino putoaa. Otin siis yksinkertaisesti ja väkisin proteiinit mukaan taisteluun. Eli vähemmän leipää ja jauhemuusi hylättävä vähäksi aikaa, tilalle kalaa, maitorahkaa ja munia. Ei mikään mukava dieetti.
Nyt tulee sitten huolimatonta tekstiä. Täällä tapahtuu vakavaa häirintää. Perjantai-ilta ja teineillä jumputtaa basso yläkerrassa, siellä ne tuulettaa kuivuneita aivojaan ja miettii, miten siistii on kun pääsee baariin. Taitaa olla aika tiputtaa kalaa postiluukusta (sitä kyllä riittää).
Aamulla siis vedin ruispaloja ja jogurttia niinkuin aina, ja aion sen sallia kerran päivässä edellenkin. Vähän ahdisti, jätin lenkin väliin kun ei jaksanut ja oli kiukku olo muutenkin, eikä pakkasessa juokseminen sitä ainakaan paranna, sen on kokemus kertonut. Vähän yritin tehdä lihaskuntoliikkeitä kotona, mutta kuten aina ei siitä pidemmän päälle kummoista tullut ja tänään oli sitten niinsanotusti lepopäivä kuntoilusta. Täytyy kyllä sanoa että nyppii nuo pakkaset, itse en ainakaan saa mitään nautintoa jääkylmässä ilmassa juoksemisesta, kun liian paksu kaulaliina nousee niskasta liian ylös ja soittimen kuulokkeet hiertävät siihen ja sitten kaulaliina nousee toiselta puolelta ja tukahduttaa viimeisenkin henkäyksen raitista ilmaa. Ja kun kaikkeen muuhun tottuu, juomapullosta jäätyy vesi.
Aamupalan jälkeen tulikin sitten pitkä väli syömisille, lähdin kaupungille ja söin seuraavan kerran vasta illalla, ja siitähän se riemu alkoi kun proteiinit näyttivät vasta teroitetut kyntensä kalanruotojen muodossa. Seitiä nieleskellessäni mielessä ei ollut kuin kaksi asiaa: ruoto. liian suolaista.
Mutta siis ihan hyvä ateria, paitsi että jälkikäteen kävi niinkuin olin odottanutkin: kaikki protskuruoat alkoivat etoa ja kalan, munien ym syömisen ajatteleminen sai melkein laattaamaan kesken nautinnollisen pakkassavutteluhetken. Maha tuli liiankin täyteen, tuntuu isolta maapallolta vielä pari tuntia syömisen jälkeenkin, enkä pystynyt syömään jälkiruokamaitorahkaa. Ja silti kaloreita pitäisi olla vasta 500, outoa. Noh johtuu tietysti osittain siitä että ateriaväli venyi niin pitkäksi, mutta taitaa tämä toimia. Pakko silti huomauttaa, että vaikka kuinka olen täynnä kalaa ja vihanneksia, tekee ihan älyttömästi mieli suklaata ja makeita herkkuja, pääasiassa sitä samaa vanhaa mättöleivonnais-kermavaahto-sotkua. Kyllä. Jos sen saisin tunkea nyt naamaani, tällä pienellä hetkellä maailmassani ei olisi huolia, ei ajatuksia, ei huomista, vain puhdasta ja korvaamatonta nautintoa, joka voi kummuta vain ruoasta.
Piikkimatto lävistää jalkoja, päivän viimeisen tupakan aika, se sanoo, ja jatkaa: ehkä huomenna on sen aika, ehkä se on. Kermavaahdon aika. Toivoa se on turhakin toivo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti