Mitä tehdä kun motivaation puutos on iskenyt eikä mikään auta?? Tottakai se innostus laimenee kuukausien kuluessa, mutta siinä vaiheessa kun syömisestä pitäisi tulla luonnollinen osa elämää eikä pelkkää laihdutusta, kyllä menee fiilis koko touhuun ja itsekurikin osittain. Kyllä sitä edelleen tulee syötyä kevyesti, mutta se tiukka itsekuri mikä alussa oli niin vahvaa, on nyt haalistunut. Eikäe des siksi, että tekisi mieli syödä, ei, vaan siksi, ettei se enää tunnu merkitykselliseltä. Juu, toisin sanottuna duunissa olen joskus napannut pöydältä keksin tai irtokarkin, mitä sitä valehtelemaankaan. Eikä se vaan tunnu tärkeältä. Lasken ne kyllä kaloreihin, mutta silti, ajatus herkuista ahdistaa edelleen. Noh, oli kai se tiedossa, ettei sitä tule pidemmän päälle täysin kieltäydyttyä kaikesta ja elämän pienistä iloista, jossain vaiheessa sitä olisi löysättävä. Ja onhan se mahtavaa, ettei enää tarvitse miettiä kaiken aikaa pullia ja kermavaahtoa -enkä ole edes sellaisia syönyt.
Tänään kävelin taas sokoksella muffinsihyllyn ohi, sen saman, jota himoitsin tippa linssissä talvella. Nyt oli pakko peruuttaa ja katsoa sitä tummasuklaaerikoista, ja tajusin, että vaikka oli hirveä nälkä, ei kyllä tehnyt yhtään mieli muffinsia. Niinpä niin, joo.
Yksi asia, joka harmittaa, on viina. Kun on tullut otettua nyt viimeiset 3 vkoa yhtenä iltana. Aina olen päättänyt, etten dogaa seuraavana viikonloppuna, mutta duuniahdistus ja vapaaillan stressi johtavat siihen uudestaan ja uudestaan. Tänään sama suunnitelmissa. Onneksi raha ei edelleenkään tule luo -täytyy dogaa kotona. Hah.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti