Toisia siis enemmän kuin kerran. Puuttuu mansikat rahkasta ja kurkku leivän päältä. Epäilyttää. Olenko luisunut ihan vahingossa sinne rajan toiselle puolelle, jossa ei enää laihduteta ja alkanut syömään niinsanotusti normaalisti? Pöh, vähän kaipaan sitä nälkiintymistä, tuntui että sillä oli enemmän tarkoitusta ja tavoitteita, juuri tällainen vapaammin syöminen johtaa tietenkin siihen, että laihiksen mielikuva muuttuu. Ei niin ei, kyllä se vaan on niin että oikenlaiseen tunnelmaan pääsemiseen tarvitaan nälkää. Mutta siihen ei nyt ole aikaa, innostusta eikä energiaa, toisin sanoen tekosyitä kärsimyksen välttämiseksi. Niin. Umpikuja. Kaikki toivo on siis salissa, ja vähän alkaa masentaa ajatus siitä, että sitähän se on, yksi muiden joukossa, tekosyy.
Aion syödä vielä ainakin:
ja ehkä lisää leipää.
Niin, ja ostin tämän!!!!!!
Mitä helvettiä. Onko se nyt sitten ohi vai. En ole vielä syönyt, ja ajattelin tehdä rahkajuomaa johon lisäisin hiukan jäätelöä niin saisin terveellisen pirtelön, mutta mutta... jäätelöä. Kun sen herkun kerran ostaa, ollaan jo taas uudella polulla. Tekosyiden maailma imaisee mukaansa, ja ruoka, niin, se ruoka...
SLURRRP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti