Nyt sitten näytetään ydinräjähdyksestä usassa... dokumentin tarkoituksena tähdentää, kuinka paljon tuhoa ja vahinkoa terroristit saattaisivat saada aikaan amerikan kansalle, miten äärettömän massiiviset seuraukset olisivat niin henkilöille kuin yhteiskunnalle. Jimiltä tietty ;).
Eilen kävin duunihaastattelussa, työkkäri pakotti, ja nyt joudun puolen vuoden työharjoitteluun, noloa. Eipä tarvitse siivota, nii-in. Jospa sitten kuitenkin saisi taas vähän motivaatiota herätä henkiin, tehdä asioita, nähdä ihmisiä ja olla oma itsensä parhaimmillaan. Kivaa sekin, miksei. Nyt on tullut oltua niin rumana muutaman viikon ajan, kun elämä on pelkkää salilla käymistä, sama harmaa reuhka villapaita päälle ja puolimeikki naamaan, sitten salille ja takaisin taas hiukan kauhtuneempi reuhka päällä ja puolimeikit sotkuna naamalla. Juu. Se oli alussa ihan kivaa, kun sai olla luonnollinen ja keskittyä vain yhteen asiaan, mutta nyt voisi tosiaan olla aika naisellistua jälleen. Noh, eiköhän se uusi duuni aja asian, jos ei kosmetiikka inspiroi niin mikäs sitten... Sosiaalinen pikkuympyrä kukoisti eilen päässäni, kun juoksin työkkärissä hakemassa papereita ja sitten vielä haastatteluun. Ja seuraavanakaan yönä ei tullut nukuttua, stressi vieläkin päällä, pelkkää valvomista ja ahdistelua, hm, ja mitenkäs seuraavana yönä....
Turussa on sitten myös bussilakko. No voi helvetti. Ärsyttää, kun viimeiset vapaat päivät kuluvat siihen, ettei mitään voikaan tehdä. Eli en voi elää vapauteni kituvia kahta viikkoa normaalisti, vaan nimenomaan epänormaalisti jumittaen, en nauttien. Viinaa voisi ottaa viikonloppuna, ihan vaan protestiksi.
Ja siitä laihikseen. Vapaampi syöminen on aiheuttanut väistämättä olon, ettei ole enää laihiksella, mikä vähän harmittaa. Toisaalta lasken syömiset edelleen, eikä se kalorimäärä edelleenkään mikään päätähuimaava ole. Ja herkkuja ei vieläkään. Viinaa otettiin taas viime viikonloppuna, mutta paino on alkanut näyttää silti vähän laskusuuntaa jälleen. Eli paino tippuu edelleen, mahtavaa. Johtuu varmaan enimmäkseen kuntosalista, vedetään kivat treenit aina 6 pvää viikossa, ja tuntuu että on jo alkanut näkyvä! En olisi sitäkään päivää uskonut näkeväni.
Parasta on, että viime viikonloppuna baarissa tunsin itseni niin laihaksi, että olin itsestäni ylpeämpi kuin aikoihin, katselin vain muita ihmisiä juuri sillä ärsyttävällä tavalla silmäillen ja olin enemmän kuin tyytyväinen ulkonäkööni, HAH! Onneksi tuli kärsittyä ja hikoiltua, on se sen arvoista, ja jos nyt jo alan olla suht tyytyväinen, mitenkäs vaan käykään silloin kun salilla käyntiä takana muutama kuukausi ja paino tippunut vielä pari-kolme kiloa? Huh onneksi en jäänyt masistelemaan siihen läskipainooni! Itsetuntoa tähän peliin vähän tarvittiinkin, siitä on hyvä jatkaa. Eniten se on epäsuomalaisittain tervetullutta siksi, että saatan katsoa nykyisiä valokuvia paremmilla mielin ja salilla vääristynyttä naamaani peilistä ja olla silti tyytyväinen. Näin se menee.
Eli tänään: Poistan tuon palkin päivittäisestä ruokavaliostani, ei jaksa listata. Lakkaan kynnet. Syön ompun, koska tekee mieli. Otan särkylääkkeen, menkat. Katson nelosen dokkarin. Piikkimatto. Makaan miehen kanssa sängyssä (otan sen varmaan töihinkin mukaan, etteivät sosiaaliset piirit liian nopeasti laajene). Ja nukun hyvin seuraavan yön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti