Painoton, rasvaton, pullaton

Tekee taas mieli pullaa. Käytävässä hyvä tuoksu, mummot taas pistävät haisemaan. Tänään oli vähän veto poissa, menin lenkille mutta en jaksanut kovasti juosta, sunnuntain kunniaksi vedin sitten vaan 40 min lenkin. Johtuu varmaan eilisestä, tuli poltettua liikaa. Ja ehkä syötyä liian vähän parina viime päivänä, nyt se kostautuu. Silti, paino tänään 59,1!!! Ihmeellistä on.

Pullaa (sydän):



Tänään siis syömishimo palasi taas. Tuntuu, kuin nälkä ei menisi ohi taas millään näillä annoksilla. Ja se pullanhimo. Olisiko aika vähän lisäillä kaloreita vai mitä tässä nyt pitäisi... Ei viitsisi alkaa taas kärsimään turhaan. Krääh. Mielessä koko ajan ajatus, että paino voisi kohta olla 58, enkä halua syömällä pilata sitä. Harmi kun meni pitkän aikaa ihan hyvin ilman mitään isompaa nälkää tai muutakaan, kunhan nyt vaan ei alkaisi se taas piinailla.

Itse tehtyä pullaa (silloin nauratti ja pullat lensi roskiin, enää ei naurata):



Ystävänpäivän kunniaksi olisi ihana pyöräyttää vaikka laskiaispullia. Tai tehdä hyvää ruokaa. Aika se vaan kuluu päivä kerrallaan ohi, nopeampaa ja nopeampaa ja kaikki kivat yhdessä tekemisen ja kokemisen hetket on kuoletettu. Laihiksen vuoksi, niin. Pieni kiva lauantai-illan juttukin, ranskalaisten ja nakkien kärvistely ja niistä yhdessä nauttiminen tv`n ääressä, on kielletty. Ne päivittäiset pienet hetket, kun kaupassa mietitään mitä hyvää tänään syötäisiin ja illalla kokattaisiin, kielletty. Kun noustaan bussista keskustassa, mietitään, mitä me täällä edes tehdään -ei mennä kebabille eikä kahville eikä herkkuja hakemaan ja kadulla suklaapatukkaa mussuttamaan. Kesällä mentiin aina jokirantaan syömään kylmiä lihiksiä ja mehua, tai vaikka kylmiä pizzoja. Jos nyt olisi kesä, mentäisiin jokirantaan ketjupolttamaan ja tuntemaan, kuinka jotain tästäkin tilanteesta puuttuu.

Ja nyt. Nyt on lauantai taas takana, ilman suuria ja pieniä pikku kokemuksia. Hiljaisena tietokoneella tuntikaupalla Treasure Madnessin mielikuvituksettomien grafiikoiden eteenpäin saattelemina. Ja joka kerta, kun näyttöön ilmestyy yippee look what i found, tiedän että sieltä se taas tulee... cupcake.

-5 kiloa, onko se sen arvoista? No ei oo ei, eikä ole turha kärsimyskään, eikä hukkaan heitetty aika, siksi jatkettava. Luovuttaisin ehkä, jos olisin sortunut useampaan otteeseen syömään hyvää tai liikaa ja tietäisin, että olen huijannut kaloreissa yms. Nyt on takana liian monta päivää, niin, viikkoa, tarpeeksi vähän rasvaa, 0 herkkua ja 0 sortumista. Eikä kukaan ole huomannut laihtumistani.... Kyllä. Siksi jatkettava.