torstai 18. helmikuuta 2010
Piinatun kanin puheenvuoro.
Ah ilta kotona eikä tarvi muuta kuin suihkuun mennä myöhemmin. Alettiin siis miehen kanssa kuntosalilla käymään, nyt jopa kolme kertaa takana. Aikalailla tuntuu nyt siltä, että kaikki aika menee siihen. Ollaan käyty iltaisin, ja tottakai matkustamiseen keskustaan ja takaisin kuluu aikaa eikä illalla kulje niin paljon busseja, ja sitten ollaan oltu kotona vasta joskus puoli kymmenen aikoihin. Tuntuu vaan oudolta se, kun ollaan sitä niin totuttu istumaan mukavasti lämpimässä kämpässä tietokoneen maailmoissa pää suristen.
Hullua, miten poikki sitä voikaan olla kun liikkuu vähän enemmän. Eilen illalla suihkun ja salin jälkeen meinasin nukahtaa tietokoneelle jo kymmenen aikaan. Toisaalta hyvä, tuleepahan nukuttua vähän paremmin, on sekin edistystä (vaikka tuskin siitä stressinukkumisesta mitään ihmeparantumista koetaan, sehän olisi taas jälleen liikaa vaadittu. Kannattaa vaatia vähän kerrallaan -niinkuin kilon pudotusta kolmessa viikossa, ainahan meillä on huonommin kuin muilla -sanoo suomalainen ja tottahan se on).
Putosi se paino sentään vähän taas, pääsin jopa alle 59, eli 58,8 on nyt näyttänyt pari päivää. Odotan kyllä että putoaa enemmänkin tällä liikuntamäärällä. Edelleen olen käynyt lenkillä, nyt vaan sillä puolen tunnin pituisella koska ei vaan pysty enempää, niin jumissa edellisiltaisesta. Ja sitten vielä pari tuntia salilla, iso muutos se on vanhaan. Tottakai yritän myös tehdä mahd hyvin liikkeitä siellä, ei saa mennä tämä tilaisuus -ja raha- hukkaan.
Nyt on joku perkeleen silmänurkan tulehdus, kipeä silmä ja turvoksissa. Aina jotain, aina jotain. Ja kun se menee ohi, katkeaa koipi tietenkin tietenkin. Kipeänä alkaa olla myös käden lihakset, vihdoin. Ihmettelin jo kun ei parissa päivässä olekaan tullut lihakset kipeiksi, mutta tänään toisaalta vasta aloitin kunnolla käsiliikkeet. Jalkoihin olen panostanut myös - pahinta löllömössöä, ihraa ja sellaria, ahdistus salin peileistä katsottaessa!!! Isoin ja heiluvin olen, vertasi keneen tahansa muuhun siellä kävijään. No. Ehkä ensi kuussa en enää ole. Ja nyt nauretaan kaikki yhdessä (koska eihän minulle mitään hyvää tapahdu kaikilla muilla on kaikki hyvin ja kaikilla joilla on kaikki hyvin on myös kroppa hyvin ja ei heilu ei heilu, koska olen SUOMALAINEN!!). Hah. Innostuin.
Sellaista täältä päin, huomenna lähetän duunihakemukset, elämänmuutos ja parempi elämä, sitähän tässä tavoitellaan -tekisi mieli aloittaa taas, niin, aloittaa taas, mutta joskus on vain hyvä jatkaa eteenpäin. Tupakointiakin vähentänyt tuntuvasti, vain pari päivässä = sekin parempi elämä.
Rahantarve isoiso. Ei varaa mihinkään, kaikista vähiten kalliiseen kanin hammasleikkaukseen. Joku aamu vielä löydän sen helvetin kanin ketarat ojossa kattoon, mustat silmät lasittuneina ja suu pyöreänä viimeiseen lauseeseen jähmettyneenä:
"Se oli kaikki sinun syytäsi, sinun piti huolehtia että kaikki on hyvin, olisit pystynyt siihen, mutta kulutit viimeiset rahasi kuntosaliin ja turhamaisuuteesi, ja minun hampaani kasvoivat enkä minä voinut enää syödä, jokainen suupala oli tuskaa ja itkua sisäänpäin, ja hampaat kasvoivat ja kasvoivat, kiinni kitalakeen ja puhkaisivat sen, etkä sinä huomannut mitään ja minä kärsin ja sairastin, lopetin syömisen ja juomisen, makasin tuntien tuskan jomotuksen kaikkialla päässäni joka ikisenä päivän ja yön hetkenä, ja sinä sanoit että onneksi se on nyt hiljaa, ja kun kurkkuuni valuva veri piti minut hengissä, sinä menit vaa`alle, ja lopulta ne kasvoivat kiinni aivoihini ja viimeisenä yönäni tunsin, kuinka ne seivästyivät, hitaasti, puhkaisten jokaisen ajatukseni, tarkasti ja tuska oli sietämätön, mitään muuta ei enää ollut, koko maailma oli sulautunut yhdeksi, kaikki oli pelkkää tuskaa.... niin. Ja nyt minä makaan tässä tuijottaen mitään näkemättömällä silmälläni kattoon, kykenemättä liikkumaan, odottaen, odottaen, että sinä tulet ja huomaat....Ja minä kiroan sinut ja sietämättömän itsekkyytesi, maailmasi ja lajisi. Sillä minä olin vain kani, mitätön haiseva lemmikki, mutta nyt minä olen jotain muuta, painajainen, jollaista sinä et vielä koskaan ole joutunut kohtaamaan mutta jonka pistit minut käymään läpi...ja on minun vuoroni saada sinut kärsimään! Koska minä pystyn siihen."
Ja niin sain silmätulehduksen. Pahus.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti