Pitko

Noooniin. Menin sit syömään ihan liikaa tänään! En haluu laittaa edes niitä ylös tuonne sivuun. Nyt jo yli 800 kaloria, ahdistaa, jos huomenna onkin paino enemmän kuin tänään. Kun paino on nyt ollut koko ajan taas samassa, 59,1. Juoksin tänään kyllä pitkän lenkin, mutta silti olisi pitänyt pystyä vähempäänkin. Jostain syystä oli vaan hirveä nälkä, oli eilenkin, ja nyt menin sit syömään pari ylimääräistä leipää+jogurttia. Saatana. Yritin järkeillä sen niin, että en voi totuttaa kehoa saamaan vain 500-600 kaloria päivässä, koska sitten luulisi lisää laihtumisenkin vaativan aina vaan pienempiä kalorimääriä. Huhhuh miten voikaan ahdistaa kun maha on ihan täynnä, vaikka oon siitä haaveillut jo aika kauan.

Tiedän kyllä, mistä tuo johtuu... Kaupungilla oli tänään kova nälkä, ja jo lähtiessä sinne oli vähän heikotus olo. Tietenkin se sitten vaan pahentui, ja ruokakaupassa oli taas tuskaista niinkuin aina. Menin sit kiduttautumaan pullahyllylle. Otin kanelipitkon käteen ja tuijotin sitä, katsoin sitä oikein läheltä ja pystyin kuvittelemaan sen suussani, sen maun ja koostumuksen. Sitten käteen eksyi pullapitko, iso ja kuohkea, pehmeä. Katselin sitä läheltä ja kaukaa, mietin sen ulkonäköä, sitä miten paljon siinä olisi syötävää, miltä tuntuisi alkaa syödä sitä, kokonaista pullapitkoa. Pinnan väleissä oli sokeria ja rasvaa. Vaati jonkin verran viskata se kädestä ja jatkaa matkaa. Ostin onneksi pelkkää Sprite zeroa. Bussimatkalla takaisin kotiin oli niin väsynyt olo, etten jaksanut muuta kuin tuijottaa lattiaan. Ja kotona söin, ja sitten söin lisää. Kliseinen tarina. Nyt en kyllä syö enempää, kaikki se olisi jo pelkkää mässäilyä.

Huomenna pakko ostaa protskuu lisää, ja kattoo miten paljon sitä nyt uskaltaisi syödä. Viimeksi, kun aloin nostamaan kalorimääriä, painohan jämähti niin pitkäksi aikaa. Tuntuu vaan, että taas se on jämähtänyt. Mitä helvettiä sille pitää tehdä kun se aina vaan jumittaa, sitten tippuu vähän ja alkaa taas jumittaa??! Eikö sitä laskua voisi tulla vähän joka päivä, niin tietäisin missä mennään ja mitä tapahtuu.

Vähän ahdistaa ottaa sitä viinaakin viikonloppuna. Ne kalorit, tietenkin, sit vielä se kun tiedän miten nälkä krapulassa aina on, silloin tulee aina mussutettua koko päivän.

Taas se saatanan huuliherpes piinaa. Se on koko ajan jommalla kummalla meistä, vuorotellen saadaan se toisiltamme ja tosi kiva kun se rupi kestää melkein kuukauden ja siitä jää selvät jäljet! Apua vihaan sitä tautia aina saa pelätä milloin se tulee, ja sitten ollaan desinfioimassa paikkoja ja silti se tarttuu. Koko viime yönkin näin siitä unta, paska.

Maha on muuten ollut vähän sekaisin monta päivää, tai turvoksissa ainakin. Eilen johtui varmaan ruispuurosta ja se ruislimppu ainakin tekee sitä, mutta tänäänkin söin aamupalaksi vain kaurapuuroa ja jogurttia öh. Taas keho tietenkin jossain ihme tilassa. Kun nyt vaan tietäisi, miten kannattaa syödä, mikä olisi tehokkainta laihdutuksen kannalta, silti tasapainon säilyttäen.

Haaveissa pyörii: paino tippuisi pian 58 kiloon (ja alemmas), en olisi aina niin hermoraunio, olisi rahaa maksaa kaikki pakolliset menot pois, talvi loppuisi ja toppatakista voisi luopua, huuliherpestä ei tulisi enää, syömishimot katoaisivat.

Mielessä pyörii myös: Pullasplit. Eli iso, lämmin, kuohkea pullapitko. Siihen ainakin 3 palloa eri makuista jäätelöä. Banaania viipaloituna pitkon kurveihin. Mansikkahilloa valellaan päälle. Peitetään makealla kermavaahdolla kokonaan. Päälle suklaahippukeksin palasia & suklaa- ja kinuskikastiketta. After eigtejä asetellaan koristeeksi. Päälle isoiksi lastuiksi rouhittua suklaata, nonparelleja ja kirsikoita. Tämän valmistan heti kun voin!! Ja otan siitä tänne kuvan ja itsestäni mättämässä sitä (millaisen ihmisen ajattelutapa?? läskin ja siihen ikuisesti tuomitun? herkuttelijan, mukavuudenhaluisen, laiskan? sairasta.)