Kalorivapaus!

Kivaa. Olen siis nostanut vähän päivittäistä kalorimäärää, koska liikuntamäärä lisääntynyt eikä vähästä syömisestä ollut paljon apua laihikseen. Aina salin jälkeen tulee oltua niin poikki ja nälkäinen, että on pakko syödä vähän enemmän. Se siitä nälkiintymisdieetistä, huh. 1200 kaloria tuntuu ihan paratiisilta entiseen verrattuna. Ja joka tapauksessa liikunnalla aiheutettu energiavaje on edelleen massiivinen, mutta enempää en taatusti ala syödä! Kyllä oli kiva kun tänään (kypsän ja tarpeellisen riitelyn takia) jäi kalorit jonnekin 400 kieppeille kun lähdin salille, ja illalla hirveellä nälällä kotiin ja nyt saakin syödä vähän enemmänkin hahhaa. Yritän kuitenkin syödä ennen salille lähtöä n.600 kaloria tai enemmänkin, niin ei tule siellä nälkä ja jaksaa. Mahtavaa, ennen se oli koko päivän määrä. Ja parasta on, että taitaa painokin olla taas vähän laskusuunnassa, paremmin se on kuin aikaisemmilla syömisillä.

Löysin siis uuden vapauden koitettua uusia herkkujakin ruokavalioon: papuja menee nyt enemmän tietenkin, ja tänään löysin hyviä sokeroimattomia täysjyväisiä Talkmuroja. Hyvvee. Paras keksintö/löytö onkin sitten rahkamansikkajuoma, näyttää hyvältä ja maistuu mahtavalta. Ihan kuin herkuttelisi joka päivä, vaikka proteiinin vuoksi sitä tuleekin tehtyä. Mansikka on muutenkin päivän sana, aiai että pakastemansikat voikaan maistua hyvälle kaiken kidutuksen jälkeen. Life tastes sweet sanoi coca-cola, nii-i.

Ajattelin myös ostaa proteiinijauhetta, nyt kun ihan tosissaan yritän saada pulleita lihaksia. Salilla 2 tuntia + proteiinijauhetta aamiaisessa, päivällisessä ja rahkamansikkajuomassa = vähemmän heiluvaa äässiä. Alkaa taas löytää motivaatiota, helpotus. Ja jos ei paino meinaa pudota, voi välillä taas pudottaa vähän kaloreita. Ei tää vielä ole ohi, eeei. I`ll be back........ sanoi talkmuro kun katosi pimeyden nieluun.

Nojuu. Vois mennä suihkuun, sit syön vielä vähän lisää. Kivaa.

Piinatun kanin puheenvuoro.

Ah ilta kotona eikä tarvi muuta kuin suihkuun mennä myöhemmin. Alettiin siis miehen kanssa kuntosalilla käymään, nyt jopa kolme kertaa takana. Aikalailla tuntuu nyt siltä, että kaikki aika menee siihen. Ollaan käyty iltaisin, ja tottakai matkustamiseen keskustaan ja takaisin kuluu aikaa eikä illalla kulje niin paljon busseja, ja sitten ollaan oltu kotona vasta joskus puoli kymmenen aikoihin. Tuntuu vaan oudolta se, kun ollaan sitä niin totuttu istumaan mukavasti lämpimässä kämpässä tietokoneen maailmoissa pää suristen.

Hullua, miten poikki sitä voikaan olla kun liikkuu vähän enemmän. Eilen illalla suihkun ja salin jälkeen meinasin nukahtaa tietokoneelle jo kymmenen aikaan. Toisaalta hyvä, tuleepahan nukuttua vähän paremmin, on sekin edistystä (vaikka tuskin siitä stressinukkumisesta mitään ihmeparantumista koetaan, sehän olisi taas jälleen liikaa vaadittu. Kannattaa vaatia vähän kerrallaan -niinkuin kilon pudotusta kolmessa viikossa, ainahan meillä on huonommin kuin muilla -sanoo suomalainen ja tottahan se on).

Putosi se paino sentään vähän taas, pääsin jopa alle 59, eli 58,8 on nyt näyttänyt pari päivää. Odotan kyllä että putoaa enemmänkin tällä liikuntamäärällä. Edelleen olen käynyt lenkillä, nyt vaan sillä puolen tunnin pituisella koska ei vaan pysty enempää, niin jumissa edellisiltaisesta. Ja sitten vielä pari tuntia salilla, iso muutos se on vanhaan. Tottakai yritän myös tehdä mahd hyvin liikkeitä siellä, ei saa mennä tämä tilaisuus -ja raha- hukkaan.

Nyt on joku perkeleen silmänurkan tulehdus, kipeä silmä ja turvoksissa. Aina jotain, aina jotain. Ja kun se menee ohi, katkeaa koipi tietenkin tietenkin. Kipeänä alkaa olla myös käden lihakset, vihdoin. Ihmettelin jo kun ei parissa päivässä olekaan tullut lihakset kipeiksi, mutta tänään toisaalta vasta aloitin kunnolla käsiliikkeet. Jalkoihin olen panostanut myös - pahinta löllömössöä, ihraa ja sellaria, ahdistus salin peileistä katsottaessa!!! Isoin ja heiluvin olen, vertasi keneen tahansa muuhun siellä kävijään. No. Ehkä ensi kuussa en enää ole. Ja nyt nauretaan kaikki yhdessä (koska eihän minulle mitään hyvää tapahdu kaikilla muilla on kaikki hyvin ja kaikilla joilla on kaikki hyvin on myös kroppa hyvin ja ei heilu ei heilu, koska olen SUOMALAINEN!!). Hah. Innostuin.

Sellaista täältä päin, huomenna lähetän duunihakemukset, elämänmuutos ja parempi elämä, sitähän tässä tavoitellaan -tekisi mieli aloittaa taas, niin, aloittaa taas, mutta joskus on vain hyvä jatkaa eteenpäin. Tupakointiakin vähentänyt tuntuvasti, vain pari päivässä = sekin parempi elämä.

Rahantarve isoiso. Ei varaa mihinkään, kaikista vähiten kalliiseen kanin hammasleikkaukseen. Joku aamu vielä löydän sen helvetin kanin ketarat ojossa kattoon, mustat silmät lasittuneina ja suu pyöreänä viimeiseen lauseeseen jähmettyneenä:
"Se oli kaikki sinun syytäsi, sinun piti huolehtia että kaikki on hyvin, olisit pystynyt siihen, mutta kulutit viimeiset rahasi kuntosaliin ja turhamaisuuteesi, ja minun hampaani kasvoivat enkä minä voinut enää syödä, jokainen suupala oli tuskaa ja itkua sisäänpäin, ja hampaat kasvoivat ja kasvoivat, kiinni kitalakeen ja puhkaisivat sen, etkä sinä huomannut mitään ja minä kärsin ja sairastin, lopetin syömisen ja juomisen, makasin tuntien tuskan jomotuksen kaikkialla päässäni joka ikisenä päivän ja yön hetkenä, ja sinä sanoit että onneksi se on nyt hiljaa, ja kun kurkkuuni valuva veri piti minut hengissä, sinä menit vaa`alle, ja lopulta ne kasvoivat kiinni aivoihini ja viimeisenä yönäni tunsin, kuinka ne seivästyivät, hitaasti, puhkaisten jokaisen ajatukseni, tarkasti ja tuska oli sietämätön, mitään muuta ei enää ollut, koko maailma oli sulautunut yhdeksi, kaikki oli pelkkää tuskaa.... niin. Ja nyt minä makaan tässä tuijottaen mitään näkemättömällä silmälläni kattoon, kykenemättä liikkumaan, odottaen, odottaen, että sinä tulet ja huomaat....Ja minä kiroan sinut ja sietämättömän itsekkyytesi, maailmasi ja lajisi. Sillä minä olin vain kani, mitätön haiseva lemmikki, mutta nyt minä olen jotain muuta, painajainen, jollaista sinä et vielä koskaan ole joutunut kohtaamaan mutta jonka pistit minut käymään läpi...ja on minun vuoroni saada sinut kärsimään! Koska minä pystyn siihen."

Ja niin sain silmätulehduksen. Pahus.

Hehkutus.

Tänään salille! Innoissaan kyllä. Vihdoinkin. Ei sitä miettimistä kestänyt kuin 5 vuotta, ja nyt sit uskaltaudun. Parempi sit kai myöhään, nii-in. En minäkään tästä enää nuorru *sen vanhan brad pittin-äänellä* hah.

Okei eli jos ei hyvällä (lenkillä) niin pahalla sitten (maksullisella eli salilla). Pakkohan tämä taistelu on voittaa, kun siihen kerran lähdettiin. Mmm. Ja onhan sitä elämässä sisältöä oltava, jos ei helppoa (tietokone), niin sitten vaikeaa (kropan kiduttaminen). Jees.

Voisinkin laittaa tänne kuvia plösökropastani. Käsivarsista, mahasta, roikkuvista reisistä. Kivaa. Kunhan uskallan/saan aikaiseksi. Eipä se 5 vuotta lopulta niin pitkä aika ole...

Nahkainen

Hm. Lidlissä tuli taas käytyä, ja luulin että hyvin menee mikäs siinä. Joo. Lidl on jostain syystä yksi kammottavimmista laihduttajan ympäristöistä. Edelleen ahdisti herkut, mutta enpä jäänyt katselemaan niitä. Tyhmäkin oppii, niin, ainakin teoriassa. Ostin papuja, light-mehua, siivousrättejä ja niin, paras pala eli rosvopata. Jotain tölkkikamaa, valmisateria, kaloreita 85 ja päätin, että tänään voisin syödä "kunnon" ruokaa. Nyt vähän ahdistaa se. Ei se silti taatusti mitään laihisruokaa ole. Hm.

(Ihme touhua, pitää miettiä päiväkausia uudelleen ja uudelleen, punnita mielessään ja käännellä päässään, mitään muuta sinne ei mahdu, ja mitä? Tölkillistä valmisruokaa. Juu.)

En siis syönyt koko tölkkiä, vaan pari desiä, mutta silti. Kaikki syöminen vähän aiheuttaa vaikeuksia kun tietää, etten oikeastaan laihdu tällä hetkellä ollenkaan. Vähän nälkä on silti nyt ollut koko ajan, prkl. Light-limsaan kyllästyin enkä jaksa enää juoda, pitäisiköhän silti jatkaa vaan, syömishimo = vaikeasti käsiteltävä synti.

Aika vaisu fiilis ollut, kun kaveri lähti. Oli vapauttavaa touhuta jotain koko ajan, tehdä asioita ja olla enemmän elossa. Nyt yritän pitää sen helvetin taantumuksen mahdollisimman kaukana, ettei elämä ole taas vain pelkkää tietokoneella istumista ja kaupassa käyntiä. Pakko saada töitä, ratkaisisi kaikki ongelmani -osittain ehkä laihiksenkin, kyllä. Hah. Sen siitä saa kun yrittää päästä helpolla elämässä -asiat kasaantuukin sisäänpäin ja nyt sitä sitten ollaan paskanaamana tietokoneella toista tuntia vakuuttelemassa, että kyllä se elämä muuttuu. Ehkä kesällä, ehkä kesällä.

Salilla pakko alkaa käymään. Se olisi isoiso muutos, ei enää roikkuvaa minäkuvaa. Sama roikkuva nahka heilahtaa kättä nostettaessa, jalkaa ojentaessa, istumaan mennessä se pakenee altani sivuille lötköttämään. Vai oliko se sitä läskiä. Bussi ajaa kiven päältä ja posket alkavat heilua. Kaiken lisäksi huomaan, että heilun takapuoleni varassa paikoillani vielä silloinkin, kun muut matkustajat ovat jo asettuneet. Kyllä elämä on ihanaa, mmm. Kaunista.

Parasta kaikessa on tietenkin juuri se ihana, suomalaisten rakastama irvokkuus. Se on aina käytettävissä kyynisyytenä ja ironiana Irvokasta kohtaan. Jos edes muistaisin olleeni joskus erilainen, mutta pitikin lihoa silloin kasvuiässä melk 30 kilon ylipainoon. Ja laihduttaa. Ja lunastaa omakseen Nahkan.

Kyllä. Saa nauraa.

Oma pää, tie helvettiin

Ei ehtinyt muutamaan päivään koneelle, kaverin kanssa menossa eikä jaksanut kotona jumittaa. Ei myöskään ehtinyt muutamaan päivään keskittyä laihikseen... niin ja näin. Arvasin, että näin kävisi. Ei en sortunut, mutta 1) alkkista tuli otettua, 2) söin leivän kahvilassa ja yhden subissa ja 3) ei kaloreiden laskemista kolmeen päivään..... uuh. Uskomatonta.

Lieventäviä seikkoja... 1) alkkista otin tarkasti vain light-limulla, baarissakin vain 1 drinksu ja 1 light-siideri, 2) subista laskin kaloreita, 264 ja ilman juustoa & kastikkeita. Toisesta leivästä ei paljon muuta sanottavaa kuin että oli aika jättimäinen enkä tiennyt että sisältäisi jotain majoneesimössöä. Se oli pahin syömismoka koko aikana, mutta söin että jaksaisin krapulassa kaupungilla 3) en ole laskenut kaloreita, mutta en ole syönytkään liian paljoa. Äsken laskin, paljonko tänään koossa ja olikin vain alle 700! Eli osaisin varmaan pysyä aika hyvin rajojen sisäpuolella ilman laskemistakin huh :DD

Vittu tota polly-mainosta! Kenen mielestä ei ole ärsyttävää kun hoetaan ja hoetaan uu polly onpa hyvää, n.5 kertaa? Voi saatana.

Nyt olen ajatellut, että kokeilisin olla laskematta kaloreita viikkoon. Jos vaikka tekisi ihmeitä ja paino alkaisikin tippua nopeammin. Jos siis kävisin edelleen lenkillä joka pvä. Nimittäin se painon jumittaminen sai vähän lipsumaan tuosta laskemisesta. Kun sehän laski 59,1 ja näytti sitä kolme päivää, kunnes nousi 59,5 ja nyt on koko ajan 59,9!!! Mistä johtuu? En voi lihoa näillä syömisillä vai voinko? Tähänkö se johtaa jos en syö 600 kaloria? Paino nousee heti takaisin? Masentaa masentaa ja perkele miten turhaa touhua!

Kaiken lisäksi kaveri söi ja söi ja söi, näytti niin mukavalta elämältä, kun voi hakea koko ajan jääkaapista ruokaa ja pitää itsensä kylläisenä ja terveenä. Kaverillakin paino-ongelmia, mutta koska on pitkä ja itse lyhyt, näytin kaiken huolellisen valmistautumisenkin jälkeen paksulta ja aina vaan siltä pullealta ja lyhyeltä tytöltä. Ei kai tämäkään mihinkään muutu, ikuisesti läski paskanaama.

Nyt tulikin sitten sellainen fiilis että pitäisi varmaan sittenkin ennemmin koittaa olla oikein niukalla ruokavaliolla. Viikon nälkäkuuri tai jotain.... Sen näkee sitten huomenna. Ristiriitoja, niin, kumpi valinta: olla paremmin mielin kaupassa ja syödä itsensä kylläiseksi ja herätä aamulla hyvillä mielin muistaen että saa syödä enemmän, ja tuntea itsensä aina vaan epäonnistujaksi laihiksessa, pulleammaksi kuin muut ja nähdä läskinaama peilistä.... Vai olla nälkäinen ja ahdistua ruokakaupassa ja aamuisin, silti jaksaen kun tietää että kohta olen paljon, paljon laihempi eikä tarvitsisi enää verrata muihin ja masentua, näkisi kaupungilla miellyttävämän kuvan heijastavista pinnoista...... Kumpi?

Ärsyttävää myöntää olevansa se, jonka laihis on koko ajan sortumisen rajoilla, kuin se, joka pystyy olemaan vaikka koko ajan syömättä ja laihtuu ja laihtuu.

Olla paksu, olla tavallinen, sietämättömän turha. Vai nähdä paratiisi ja kuolla.

Pitko

Noooniin. Menin sit syömään ihan liikaa tänään! En haluu laittaa edes niitä ylös tuonne sivuun. Nyt jo yli 800 kaloria, ahdistaa, jos huomenna onkin paino enemmän kuin tänään. Kun paino on nyt ollut koko ajan taas samassa, 59,1. Juoksin tänään kyllä pitkän lenkin, mutta silti olisi pitänyt pystyä vähempäänkin. Jostain syystä oli vaan hirveä nälkä, oli eilenkin, ja nyt menin sit syömään pari ylimääräistä leipää+jogurttia. Saatana. Yritin järkeillä sen niin, että en voi totuttaa kehoa saamaan vain 500-600 kaloria päivässä, koska sitten luulisi lisää laihtumisenkin vaativan aina vaan pienempiä kalorimääriä. Huhhuh miten voikaan ahdistaa kun maha on ihan täynnä, vaikka oon siitä haaveillut jo aika kauan.

Tiedän kyllä, mistä tuo johtuu... Kaupungilla oli tänään kova nälkä, ja jo lähtiessä sinne oli vähän heikotus olo. Tietenkin se sitten vaan pahentui, ja ruokakaupassa oli taas tuskaista niinkuin aina. Menin sit kiduttautumaan pullahyllylle. Otin kanelipitkon käteen ja tuijotin sitä, katsoin sitä oikein läheltä ja pystyin kuvittelemaan sen suussani, sen maun ja koostumuksen. Sitten käteen eksyi pullapitko, iso ja kuohkea, pehmeä. Katselin sitä läheltä ja kaukaa, mietin sen ulkonäköä, sitä miten paljon siinä olisi syötävää, miltä tuntuisi alkaa syödä sitä, kokonaista pullapitkoa. Pinnan väleissä oli sokeria ja rasvaa. Vaati jonkin verran viskata se kädestä ja jatkaa matkaa. Ostin onneksi pelkkää Sprite zeroa. Bussimatkalla takaisin kotiin oli niin väsynyt olo, etten jaksanut muuta kuin tuijottaa lattiaan. Ja kotona söin, ja sitten söin lisää. Kliseinen tarina. Nyt en kyllä syö enempää, kaikki se olisi jo pelkkää mässäilyä.

Huomenna pakko ostaa protskuu lisää, ja kattoo miten paljon sitä nyt uskaltaisi syödä. Viimeksi, kun aloin nostamaan kalorimääriä, painohan jämähti niin pitkäksi aikaa. Tuntuu vaan, että taas se on jämähtänyt. Mitä helvettiä sille pitää tehdä kun se aina vaan jumittaa, sitten tippuu vähän ja alkaa taas jumittaa??! Eikö sitä laskua voisi tulla vähän joka päivä, niin tietäisin missä mennään ja mitä tapahtuu.

Vähän ahdistaa ottaa sitä viinaakin viikonloppuna. Ne kalorit, tietenkin, sit vielä se kun tiedän miten nälkä krapulassa aina on, silloin tulee aina mussutettua koko päivän.

Taas se saatanan huuliherpes piinaa. Se on koko ajan jommalla kummalla meistä, vuorotellen saadaan se toisiltamme ja tosi kiva kun se rupi kestää melkein kuukauden ja siitä jää selvät jäljet! Apua vihaan sitä tautia aina saa pelätä milloin se tulee, ja sitten ollaan desinfioimassa paikkoja ja silti se tarttuu. Koko viime yönkin näin siitä unta, paska.

Maha on muuten ollut vähän sekaisin monta päivää, tai turvoksissa ainakin. Eilen johtui varmaan ruispuurosta ja se ruislimppu ainakin tekee sitä, mutta tänäänkin söin aamupalaksi vain kaurapuuroa ja jogurttia öh. Taas keho tietenkin jossain ihme tilassa. Kun nyt vaan tietäisi, miten kannattaa syödä, mikä olisi tehokkainta laihdutuksen kannalta, silti tasapainon säilyttäen.

Haaveissa pyörii: paino tippuisi pian 58 kiloon (ja alemmas), en olisi aina niin hermoraunio, olisi rahaa maksaa kaikki pakolliset menot pois, talvi loppuisi ja toppatakista voisi luopua, huuliherpestä ei tulisi enää, syömishimot katoaisivat.

Mielessä pyörii myös: Pullasplit. Eli iso, lämmin, kuohkea pullapitko. Siihen ainakin 3 palloa eri makuista jäätelöä. Banaania viipaloituna pitkon kurveihin. Mansikkahilloa valellaan päälle. Peitetään makealla kermavaahdolla kokonaan. Päälle suklaahippukeksin palasia & suklaa- ja kinuskikastiketta. After eigtejä asetellaan koristeeksi. Päälle isoiksi lastuiksi rouhittua suklaata, nonparelleja ja kirsikoita. Tämän valmistan heti kun voin!! Ja otan siitä tänne kuvan ja itsestäni mättämässä sitä (millaisen ihmisen ajattelutapa?? läskin ja siihen ikuisesti tuomitun? herkuttelijan, mukavuudenhaluisen, laiskan? sairasta.)

Painoton, rasvaton, pullaton

Tekee taas mieli pullaa. Käytävässä hyvä tuoksu, mummot taas pistävät haisemaan. Tänään oli vähän veto poissa, menin lenkille mutta en jaksanut kovasti juosta, sunnuntain kunniaksi vedin sitten vaan 40 min lenkin. Johtuu varmaan eilisestä, tuli poltettua liikaa. Ja ehkä syötyä liian vähän parina viime päivänä, nyt se kostautuu. Silti, paino tänään 59,1!!! Ihmeellistä on.

Pullaa (sydän):



Tänään siis syömishimo palasi taas. Tuntuu, kuin nälkä ei menisi ohi taas millään näillä annoksilla. Ja se pullanhimo. Olisiko aika vähän lisäillä kaloreita vai mitä tässä nyt pitäisi... Ei viitsisi alkaa taas kärsimään turhaan. Krääh. Mielessä koko ajan ajatus, että paino voisi kohta olla 58, enkä halua syömällä pilata sitä. Harmi kun meni pitkän aikaa ihan hyvin ilman mitään isompaa nälkää tai muutakaan, kunhan nyt vaan ei alkaisi se taas piinailla.

Itse tehtyä pullaa (silloin nauratti ja pullat lensi roskiin, enää ei naurata):



Ystävänpäivän kunniaksi olisi ihana pyöräyttää vaikka laskiaispullia. Tai tehdä hyvää ruokaa. Aika se vaan kuluu päivä kerrallaan ohi, nopeampaa ja nopeampaa ja kaikki kivat yhdessä tekemisen ja kokemisen hetket on kuoletettu. Laihiksen vuoksi, niin. Pieni kiva lauantai-illan juttukin, ranskalaisten ja nakkien kärvistely ja niistä yhdessä nauttiminen tv`n ääressä, on kielletty. Ne päivittäiset pienet hetket, kun kaupassa mietitään mitä hyvää tänään syötäisiin ja illalla kokattaisiin, kielletty. Kun noustaan bussista keskustassa, mietitään, mitä me täällä edes tehdään -ei mennä kebabille eikä kahville eikä herkkuja hakemaan ja kadulla suklaapatukkaa mussuttamaan. Kesällä mentiin aina jokirantaan syömään kylmiä lihiksiä ja mehua, tai vaikka kylmiä pizzoja. Jos nyt olisi kesä, mentäisiin jokirantaan ketjupolttamaan ja tuntemaan, kuinka jotain tästäkin tilanteesta puuttuu.

Ja nyt. Nyt on lauantai taas takana, ilman suuria ja pieniä pikku kokemuksia. Hiljaisena tietokoneella tuntikaupalla Treasure Madnessin mielikuvituksettomien grafiikoiden eteenpäin saattelemina. Ja joka kerta, kun näyttöön ilmestyy yippee look what i found, tiedän että sieltä se taas tulee... cupcake.

-5 kiloa, onko se sen arvoista? No ei oo ei, eikä ole turha kärsimyskään, eikä hukkaan heitetty aika, siksi jatkettava. Luovuttaisin ehkä, jos olisin sortunut useampaan otteeseen syömään hyvää tai liikaa ja tietäisin, että olen huijannut kaloreissa yms. Nyt on takana liian monta päivää, niin, viikkoa, tarpeeksi vähän rasvaa, 0 herkkua ja 0 sortumista. Eikä kukaan ole huomannut laihtumistani.... Kyllä. Siksi jatkettava.

Kuluttavaa

Noniin, täällä taas ja ulkona synkkä ilma + kova tuuli... Lenkki oli siksi aikas epämiellyttävä, mutat onneksi tuli taas jaksettua käydä. Olen nyt yrittänyt käydä pidemmillä lenkeillä, tänään tosin juoksin vain jotain 45 min enkä tuntia, se tunnin lenkki vaan on niin raskas (lyhyille jaloille siis).

Olen myös syönyt pari päivää vähän vähemmän, yrittäen saada jotain liikettä vaakaan. Toissapäivänä söin sitten 500 kaloria ja eilen 600, ja tulihan sitä liikettä vihdoin hemmetti! Eilen ja tänään vaaka näyttänyt 59,6!! Ei kyllä varmaan ole ihan totuudenmukainen luku, jotain nesteitä taas lähtenyt, mutta kunhan olisi vähän tippunut edes, olisi vaikka 60,0 jos ei muuta. En uskalla vielä laittaa sitä tuonne saavutuksiin, ennen kuin on näyttänyt samaa muutaman päivän ajan... Silti vähän toiveikkaampi olo. Nyt vaan pieni ongelma, kun en tiedä uskallanko syödä taas 800 kaloria, jos se paino nouseekin taas. Sitten tulee kyllä iso paha masis. Toisaalta en kyllä ajatellut alkaa mitään 500 syömään joka päivä, vaikka ei se nyt olekaan edes tehnyt pahaa ollenkaan. Pakkohan sitä silti on nostaa, apua, mutta pitäiskö vielä pari päivää syödä vähemmän että paino vakiintuu tai jotain, entiiä, ja täytyy nyt katsoa miten huvittaa syödä.

Eilen oltiin leffassa Avatarta katsomassa, ja varauduin omilla leffasnackseilla hah: naposteluporkkanoita ja retiisejä, kun muut söivät juustonaksuja, poppareita (ihanilla makujauheilla aaah) ja jotain helvetin kananugettejakin vielä. No, maistoin puolikkaan juustarin ja yhden popparin :DD. Ja söin kaikki omat herkkuni, kaloreita yht 90, eikä oikeestaan tehnyt pahaa, oli jo aika kova nälkä kun mentiin leffaan ja porkkanat maistui niiin hyvälle. 3D-lasit oli kyllä muuten ihan perseestä, painoivat nenäluuta ja leffan loppua kohden niitä oli tosi tuskallista pitää silmillä. Muuten ihan hauska kokemus, mikäs siinä.

Vielä olisi kaupungille lähdettävä, plääh. Eioo ihan ihmissuhteetkaan mennyt putkeen tänään, aamu alkoi huonosti riitelyillä ja nyt masentaa kyllä. Eikö tääkin masistelu vois jo loppua ja päivät alkaa kulkea tasaisesti ilman turhaan kuluttavia piikkejä? Ihmiset vaivaa muutenkin, välillä tuntuu kuin kaverisuhteetkin aina vain pysyisivät sillä samalla tasolla: jotain teeskentelyä ilmassa, vai onko se vain pelkkää kohteliaisuutta, siitä ei koskaan ihan saa kiinni. Etäisyyttä, sitä se on ainakin, ikuisesti pientä etäisyyttä keskenään niin erilaisten ihmisten välillä. Harmi.

No. Ens viikolla dogataan. Jee.

Normaalipainon kirous.

Pakko palata tänne kirjoittelemaan, kun olen ihan paniikissa laihiksesta. Niin, mitään ei tapahtunut tänäänkään. Eli nyt taitaa olla 2 vkoa siitä kun viimeksi paino putosi!! Apua apua!! Haluaisin kirjoitella tänne tasaisesti sitä mukaa kun tuloksia tulee, että siitä saisivat muutkin inpiraatiota, mutta ei niin ei, tällä hetkellä en ole inspiraation lähteenä kenellekään tän maan päällä. Kaikista vähiten itselleni. Saatanan kakkikset ja kulutetut kalorit, ei mitään hyötyä. Lueskelin muiden laihduttajien blogeja, ja vaikka jumitusta on tainnut kaikille jossain vaiheessa tulla, tuntuu että olen ainoa jolla se ei vaan lähde uudestaan laskuun. Tuskinpa kukaan haluaakaan lukea laihisblogia jonka kirjoittaja ei laihdu. Mahtavaa. En voi silti pysyä poissakaan täältä, vaikka vähän varmaan masennan muitakin, pakko päästä tilittämään.

Onneksi ei ole noussutkaan: 60,3 edelleen. Miksei se voi laskea sen 60 alle? Siitä olisi niin valtavasti inspistä. Tänäänkin onneksi juoksin pitkän lenkin ja olin monta tuntia kaupungilla, join kahvia ja se auttaa onneksi niin ettei tee mieli syödä, ja nyt vedän loppuillan light-limsaa. Ostinkin ison päkin hah :D. Pitäisikö liikkua vielä iltaisinkin, käydä vaikka lyhyellä lenkillä? En kyllä usko että jaksaisin, siis pidemmän päälle. Tänään en kyllä aio syödä enempää, nyt on onneksi vasta 350 kasassa. Jos pystyisin sen pitämään koko illan, tai korkeintaan syön vielä pari 40 kalorin leipää. En kyllä usko, että auttaa silti.

Onkohan keho tottunut siihen 800 kalorin syömiseen, kun nälkä on kadonnut ja syömiset tuntuu ihan hyvältä nykyään? Jos pudotan vähän ja alan taas tuntea nälkää, kai se painokin alkaa pudota? En ainakaan lisää syömisiä, niinkuin kaikkialla netissä huudetaan. Muka pitäisi syödä enemmän että laihtuu, sitähän se on joka paikassa. Normaalipainoisen laihiksella se ei taatusti toimi, vähemmän on enemmän.

Kävin tänään kaverin kanssa kahvilla ja masensi kun mietin, että olisi pitänyt jo 6 kiloa lähteä tähän mennessä, silloin muutkin olisivat varmasti jo huomanneet sen. Ei kai 4 kiloa missään näykään. 6 kiloa, ja solisluut sentään jo näkyisivät paremmin. Miksen voi saada edes siihen 58 kiloon, sen verran sentään painoin monen vuoden ajan, eli oli ihan sopiva paino varmasti ennen kuin aloin mättämään kaikkea paskaa. Hö. Tekisi mieli vitsailla asiasta, mutta on hirvee stressi siitä. Ja innostus laihtua niin kova! Varmasti en ainakaan sorru syömään liikaa tai mitään ylimääräistä saatana.

Ensi viikolla pitäisi sitten ottaa alkoholia kun kaveri tulee käymään, toivottavasti ei vaan vaikuta pahasti laihikseen toivottavasti! Nyt kun en ole kuukauteen juonut alkkista, toivottavasti menee pienempi määrä päähän eikä tarttis juoda hirveitä määriä niinkuin ennen. Jos vaikka muutama viinadrinksu light-limsalla ja olisin jo ihan tööt, eikai se pilaa laihista? Plus tietenkin baarijuomat hm. Siellä pitää kai ottaa light-siideriä luulisin, vai tehdäänkö niitä drinksuja light-limsaan? En tiedä kun en ole ikinä kysynyt. Jos söisin oikein vähän päivällä niin kaloreita voisi jonkin verran juomisista tulla, ja menee päähänkin paremmin, niin kai sitä on sitten tehtävä.

Alankin nyt ihan varmasti muuttamaan kuuria. tehdäänpäs vaikka näin: kaloreita laskettava hiukan. Ei enää 900 kaloria, alan juomaan vähän kahvia joka päivä, proteiineja takaisin, enemmän limsaa joka ilta, pidempi lenkki. Pakko toimia, ja jos ei toimi niin mitä, niin mitämitä. En varmana nosta syömisiäni mihinkään 1200 kaloriin, eieiei. Katsotaan, miten 400 kaloria vaikuttaa. Jos vaikuttaa edes vähän, kahvin lisääminen on oikeasti hyvä vaihtoehto.

(Menin muuten eilen heti tupakalle, vaikka piti alkaa vähentää. No, kaikesta ei voi luopua. Iltapolttamista voisi välttää, mutta nyt tekis kyllä mieli ihan älyttömästi. Huoh. Kuka tekee elämästä vaikeaa, muuta kuin minä itse? No läskithän sen tekee ja piste ja pilkku ja joku tavuviivakin kait. Buaah.)

Synttäreitä & savuja

Pääsin taas kotoisasti hierovalle tuolille aloittelemaan aamupäivää. Päätin repäistä ja ottaa itseäni niskasta kiinni, alkaa juosta pidempiä lenkkejä. Pakkohan siihen on selvä syy olla, miksei paino enää putoa, vaikka aluksi lähti niin hyvin. Vituttaa, olin laskenut että tässä vaiheessa olisi pitänyt jo 6 kiloa lähteä, ja silti jumitan samassa neljässä. Menisi edes sen 60,3 alapuolelle, vaikka sillä kituvalla 100 grammalla, niin tietäisin että jotain tapahtuu ja eteenpäin tässä kieritään silti.

Juoksin siis tänään pitkän lenkin, jonka jälkeen olin aivan poikki. Kerrankin kunnon liikuntaa, onkohan siinä asiassa tullut vähän huijattua itseään, lenkit olleet liian lyhyitä ainakin. En kyllä tiedä, pystynkö joka päivä vetämään tuota, tai no, vedinpäs aikoinaan ennenkin tuon saman lenkin joka päivä, ja tänäänkin pienessä flunssassa. Eli tekosyitä, raivostuttavia, turhia tekosyitä...

Mistähän muuten johtuu painon pysähtyminen? Voiko laihdutus pysähtyä kaurapuurolla tai sillä, että syö paljon ruispaloja, n.3 kertaa päivässä? Onko niissä jotain sokeria yms joka tuhoaa kaiken helvetti??!! Vai johtuuko se proteiinivaiheesta, ja siitä että siirryin takaisin hiilareihin? Kuitenkin oon yrittänyt syödä maitorahkaa yms joka päivä että sitä proteiiniakin tulisi. Luulin, että johtuisi menkoista, mutta samaa se nytkin menkkojen lopulla näyttää. Epätoivoa. Light-limsa tai makeutusjauhe, voiko olla syyllinen? Voehan paska (jota matto taas täynnä, syyllinen vetäytyi pois vähin äänin jätettyään jälkensä).



En ole muuten käynyt missään viikkoon! Siis kotona koko viikon, mitään tekemättä, mitä nyt kaupassa käynyt, sairasta, nyt alankin tuntea itseni oikeasti erakoituneeksi. Olin tosi pahalla päällä koko viikonlopun ja maanantain -isoja hormonimyrskyjä- ja nyt tekis kyllä taas mieli jonnekin lähteä. Ainakin arska paistaa ja kiva ilma muutenkin, pakkohan tuonne on lähteä. Paitsi että tässä käy niin, että kun pääsen liikenteeseen, on jo pimeää. Talven haittapuolia mm. Poltin ihan liikaa viime päivinä, stressi stressi ja ahdistus, seurauksena iso kurkkukipu, sekin vielä. Nyt alkaa onneksi jo helpottaa, eioo kivaa. Pakko yrittää polttaa vähemmän nyt, ei se mitään auta kuitenkaan.

Eilen oli miehen synttärit, silloin oli kyllä tekemistä. Juoksin kaupasta toiseen metsästäen daim-kakkua, lahjapaperia, kynttilöitä yms. Ja sitten piti kaikki saada tunnissa kasaan, ennen kuin mies tulee koulusta: valmistaa muusi+lihapullat, sulattaa kakku+asetella kynttilät siihen, paketoida lahjat, siivota+ sytyttää kynttilät pöydille ja laittautua itsekin. Aika hyvin onnistuin, mitä nyt se laittautumispuoli oli aika kiireellä sutaistu. Mies ei sitten jaksanut paljoa syödä ruokaa, mutta daimiakin meni silti jonkin verran, enkä itse sortunut edes syömään. No, otin vähän muusia ja pari lihapullaa, pitäisikö tuntea omantunnon tuskia..? Onneksi se himovaihe ruokaan meni menkkojen myötä ohi, eikä nyt tee edes pahaa kun toinen syö. Olen siis tottunut tähän ruokavalioon ja näihin syömisiin täysin, onko siinä syy etten laihdu??!

Daimi siis kenottaa jääkaapissa vieläkin puoliksi syötynä (maistoin nokareen). Hm mietin, voiko olla mahdollista, että vaakani punnitsee ruoat väärin tai jotain? Vai voiko kulutukseni olla niin alhainen etten vaan laihdu 800 kalorilla? En kai sentään voi niin huonosti niitä laskea, että olisi monen 100 heittoja. Olen syönyt nyt vähän vapaammin, siis antanut itseni syödä jopa 900-1000 kaloria parina päivänä, siinäkö syy?

Kani paukuttaa takajalkojaan katkaisten keskittymiseni, tekisi mieli vähän kurittaa sitä. No, taitaa sille tulla noutaja pian muutenkin, katsottiin taas sen hampaita ja taitaa vedellä viimeisiään nekin. Mitä helvettiä sillekin pitäisi tehdä, kun eläinlääkäri maksaa jotain 200 e ja pystyn maksamaan vain n.50e. No, saa sillä hinnalla varmaan nipinnapin lopetuksen ainakin. Vittu tuosta elukasta on vain haittaa, ja nyt pitää vielä katsella kun se kärsii hampaidensa vuoksi. Ottaako joku kanin? Saa ilmaiseksi elukan ja häkin, mutta tarvitsee piakkoin hammaslääkäriä. Vasta 3-v., kannattaa XD