Turhia unelmia turhauttavassa elämässä

Noniin, paino ei ole tippunut ainakaan viikkoon. En tajuu miksei. Syömistottumukset aika lailla samat olleet koko ajan, ja liikuntakin samaa, mitä nyt pitänyt yhden ja tällä vkolla kaksi vapaapäivää liikunnasta. Kuitenkin on tullut kulutettua kaikenlaiseen muuhun heilumiseen :/. No täytyy vaan odottaa, pakkohan sen on alkaa tippua uudestaan. Ajattelin silti nostaa päivän kalorimäärää tuhanteen, vaikka ei tämäkään nyt tiukkaa enää tee, mutta voisi tehdä hyvää silti, eipä elämäkään tuntuisi niin ahtaalta toivottavasti. Voisi sitä katsoa mitä tapahtuu, tuskin parinsadan kalorin lisääminen laihista tuhoaa, eipä näytä tämäkään tilanne mihinkään edistyvän. Päivittäisiä määriä nyt ei ainakaan kannata mennä tiputtamaan enää. Turhauttaa ja ärsyttää, varsinkin kun on noita himoja ollut niin paljon viime aikoina, että tarttisin nyt lisää motivaatiota jostain ja äkkiä.

Ikuisia ja turhia unelmia ensi viikolle: lähtisi yllättäen kolme kiloa ja kaikki naamasta ja käsistä, olisi aurinkoista ja +20 lämmintä, löytäisin kaupan hyllyltä alle 100 kalorin kuivakakun, tilille tulisi muutama 1000 euroa ihan sama mistä, alkaisin harrastaa liikuntaa josta pidän, olisi niin paljon tekemistä joka päivälle ja illalle että alkaisin tykätä elämästä, söisin normaalia ruokaa normaaleja määriä ja vieläkin paino tippuisi, alkaisin tykätä ulkonäöstäni, tulisin onnelliseksi ihmiseksi.

Realistisia odotuksia ensi viikolle: en sortuisi miehen synttäreinä suurempiin herkkuihin, vaaka näyttäisi kilon vähemmän, ei tulisi enää kovia pakkasia, keksisin jonkun uuden lempiruoan laihikseeni, jaksaisin käydä lenkillä, olisi edes vähän parempi fiilis, olisi tekemistä edes viikonlopulle, lähettäisin työhakemuksen, ei tulisi huuliherpestä enää, en saisi influenssatartuntaa, tuntisin olevani fyysisesti ikäni tasolla, näkisin edes vähän ihmisiä.

Kun nyt edes yksi toteutuisi.

Ei hyvä päivä!

Voi vittu kun tekee mieli leivonnaisia! Haittaako se jos vedän tämän päivän hyvää ja paljon! Ei se paino kuitenkaan tipu?? Ei kestä, liikaa himoja!! Mielessä bussimatkan ajan pyöri muffinsi jossa suklaata päällä... ja sitten kuivakakku mummon reseptin mukaan suklaahipuilla!! Ei kestä ei kestä ei kestä!!
Mietin näitä:


ja näitä!! apua



Tiedän että johtuu siitä että kelpuutin hiilarit takaisin, tai menkoista, mutta joka tapauksessa mikään ei tunnu pitävän yhtäkkiä nälkää poissa eikä varsinkaan makeanhimoa... ei laihtumista tapahtunut pariin päivään, mitä helvettiä?! Kaupassa paha paha juttu, mietin taas miten typerää olal laihiksella... eikö leivonnaisia voi valmistaa ilman rasvaa, sokeria ja valkoisia jauhoja :P ja samoin suklaata :PPP



Ihminen ei ole täydellinen ja ahdistus on todellinen. Elämästä pitäisi nauttia, mutta ei läskinä. Vittu.
-3 vkoa laihduttajana

Paha vaaka+hyvä vaaka

Hm, tänään ei ihan mennyt putkeen.. Nukuin sit huonosti ja heräsin liian aikaisin ja aamulla välttelin lenkille lähtöä. Taas -15 ja joku lumimyrsky oli tulossa, ei isompaa motivaatiota. Istuinpa sitten tietokoneella pelailemassa pari tuntia ennen kuin viitsin lenkille lähteä, ja tietenkin oli jo kova nälkä silloin. Aikaisin heräämisessä on juuri se huono puoli että tulee väkisinkin syötyä liian aikaisin ja kaikki menee taas ihan metsään. Kliseinen ilmaus tuokin. Ihan paska aamusta tuli kun vaaka näytti yhtäkkiä 500g enemmän kuin kolmena viime päivänä. Tosi kiva, vaikka en olekaan mitään ylimääräistä syönyt niin väkisinkin tulee mieleen, oliko nuo viime päivien painot sitten valheellisia ja tämä näytti totuuden? Toivottavasti päinvastoin. Ja pakko muistaa, että kohta on taas pahojen naisten päivät eli voi johtua siitäkin (hah, toiveajattelua ja riskipeliä).

Lenkissä ei sinänsä mitään vikaa ollut. Juoksin vähän ylimääräistä ja nälkä katosi lenkillä muutenkin. Koko päivä vaan kului jotenkin masiksessa ja väsymyksessä, ja tuntui kuin verensokerit olisivat olleet koko ajan alhaalla. Sitten vielä jämähdin tietokoneelle koko päiväksi ja lopulta kun illalla pääsin liikenteeseen, päässäkin jo surisi. Ja hirveä nälkä kun tulin takaisin kotiin, nyt ei proteiinitkaan auta, eli ei sitten mikään muukaan. Johtuisikohan sekin yhtäkkinen muutos niistä alkavista menkoista.. :p Kieltämättä kyllä kevensi rajusti tuota motivaatiota, heti tuli fiilis että en sitten laihdu, enkä jaksa sitten olla syömättäkään. Koko päivän mietin vain miten turha koko laihis on ja miten paljon parempi, rauhallisempi olo jos tietäisin saavani sentään hyvää ruokaa, rentoutumista herkkujen kanssa. Noh mutta onneksi se on pelkkää kanin pahakakkaa sekin. Eiköhän se ole luonnollinen jatkumo, joka on tässä päässyt ylimmäksi vaikuttajaksi, ketkureaktio. Joka kaikki alkoi huonosta painolukemasta, verensokerista, masiksesta, joka sitten sinetöi koko homman. Onneksi en tehnyt sitä, mikä päässä pyöri: syönyt tuhanteen tai yli. Pysyin sitten kuitenkin kunniallisesti 800 kalorissa, kunhan söin suht tyydyttävän illallisen. Pakko oli palata papuihin, vaikka yritinkin ne jättää pois (hiilareita liikaa proteiiniin nähden). Se on vaan niin yksinkertainen kakkara että seiti ei mene enää alas ja tosi vähäkalorisia proteiiniruokia on liian vähän, pakko täydentää hiilareilla. Menköön sitten turvotuksen puolelle helvetti, kunhan paino silti tippuu. Joskus.

Ja muuten sitä mielenrauhaa ei pelkällä ruoalla osteta, se täytyy ansaita paljon suuremmalla aivojen verilöylyllä.

Eli tähän asti iltaa selvittiin. Sainpas tänään tehtyä silti hyvän hankinnankin, keittiövaa`an. Dieettivaaka taisi olla vielä oikea nimitys, eli joku paska joka mittaa vain pieniä määriä, mutta hyvin pelasin ja oli vielä melkein taskukokoakin. Tykkään.

Kanista en tykkää. Sotki aamulla matot pahakakalla -ripuliskeidaa-, ja tietenkin aamutossukin sotkeutui siihen ja levitti vielä ympäriinsä, ja se pistävä haju tuntui tuulettamisen ja tuoksuspraynkin jälkeen selvästi. Illan sai sitten olla häkissä, en jaksanut katsella yhtään enempää. Se rutka (nostalginen nimitys :DDDD)on sentään lihonut aika kivasti, ei ole enää luinen ja riutunut, hups taisin unohtaa vähän ruokkia sitä viime vuoden puolella hah. No eiköhän se oikeasti johtunut lähinnä niistä ylipitkistä hampaista, jotka tietty vieläkin iso kysymysmerkki ja dilemma, kun ei rahaa eläinlääkäriin. Siihen asti kani saa nassuttaa murskattua ja muussattua ruokaa+ kaikkea mikä menee alas. Suklaata koitin taas tyrkyttää, olis kiva jos lihoisi kunnon pallukaksi. Voitais vähän pyöritellä.

South Park, vähän kipeä olo, masis. Huomenna ei suunnitelmia, istun kai koneella, bussikorttikin umpeutui ja köyhä edelleen. Siinä. Ainiin, huomenna on sit kai ainakin kilo tullut lisää.

Värisilmä

Tyhjä pää on tyhjä pää. Sunnuntai eli ei mitään uutta asiaa, mutta koska pakko päästä kirjoittamaan, eiköhän tästäkin päivästä jotain erittäin mielenkiintoista vielä lohkea. Hahhaa paino oli tänään 60,5, mutta uskon vasta jos on huomennakin niin vähän. Taas yksi elämä pelastettu lihalla, kalalla ja munalla. Kuinka tyhmä sitä voikaan olla? Kun en uskonut ruokavalion vaikuttavan näin paljon elämään, kuten liikuntaan. Aamulenkki oli aikalailla siedettävämpi kuin yleensä, jaksoin juosta enemmän ja tuntui kuin energiaa olisi tullut koko ajan lisää. Kivaa. Luulin aina että huono lenkkikunto johtui tupakasta, mutta se johtuikin hiilareista. No parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja korvien välistä ne mehukkaimmat ongelmat löytyvät.

Perkeleen kirjoitusvirheet. Mikä siinä on että aina pitää painaa siitä oikean näppäimen vierestä ja sitten saa olla koko ajan keskeyttämässä ja kelaamassa taaksepäin. Ei mennyt tämäkään niinkuin leffoissa, noh, eihän se Brad Pittkään ole hyvännäköinen, legenda nuoresta Brad Pittistä elää ja voi paksummin kuin lumiukko. Niin. Ärsyttävä ukko, se Brad Pitt.

Helmikuussa olisi sitten tiedossa seuraava dogausilta. Saa nähdä, onko kalori syövyttänyt itsensä aivokalvoon, ja tuleeko illasta laskennallista huvia. On kyllä kiva päästä tuulettumaan pitkästä aikaa, mutta onhan sitä ainakin vähän mietittävä mitä kannattaa juoda. Ehdin tässä vielä kivasti laihduttaa siihen mennessä, mutta alkkiksen kanssa käytettävä jonkin verran mietintää ettei ihan överioksennukseksi mene. Taitaa olla pois laskuista ainakin perinteinen 0,5 l leijona. No, mennään sitten vaikka nollakolmosella eiköhän se aja asian.

Herttileijaa toi Piitu Uskin ääni. Miten voikaan kuulostaa nuorehko ihminen viinankarhealta tupakkamummolta. Ja nyt sillä on joku oma show tai jotain. Apua. TV antaa taas parastaan.

Toinen mahtava ohjelmalisuke: se livin meikkikoulu jonkun Jemman johdolla. Jösses niitä lookeja. Kyllä luulisi, että lumikuningatar syntyy jostain ihan muusta kuin tulipunaisesta huulipunasta, ja että jungle-lookin kirkkaanvihreä-oranssi-yhdistelmään mahtuisi silti jonkin verran puhdasta järkeäkin. Apua. Kuka haluaa kokeilla baby doll- meikkiä? Suditaan vähän pinkkiä poskipunaa niin johan alkaa maailma näyttää muotilehdeltä. Kyllä se Jemma nyt voisi edes esittää että on oppinut alan kurssilla jotain muutakin kuin sotkemaan värejä keskenään. Kyllä, tiedetään sitä täälläkin kuinka näyttää ammattimaiselta sipaisemalla ylimääräiset luomarit kämmenselkään ymym. Vinkkejä paremman ohjelman puolesta, eikä vaadi lisäbudjettia: valaisijat vaihtoon, värisilmää kehiin (jos ei sitä Jemmalta löydy väkisinkään niin vaikka siltä Jemman puvustajahomolta sitten, ja loppukuvaan voisi vaikka stailata loputkin mallista ja muistaa ottaa sen helvetin pannan pois päästä). Näin.

Näin taas vaihteeksi viime yönä unta lapsuusajan kaneista, erittäin kaltoin kohdeltuina tietenkin tietenkin (??) ja melkein hukkuneina. Kai sitä voi nykyajan Nöpönkin suhteen suhteen olla omatunto, kumpuaa tietenkin siemensekoituksen hinta-määräsuhteesta ja köyhän budjetointisuunnitelmasta. Hieno juttu, kani.

Munakausi

Munilla mennään, ja toimii. Nälkä ei ollut tänään pääosassa, pelkkä maitorahkapurkki riittää aamuiseksi ensiavuksi (+ pari ruispalaa, joista en luovu). Sillä mentiin taas iltaseitsemään, sitten kalaa ja vihanneksia pikkuannos + lisää maitorahkaa ja hyvin pyyhkii. Nälkä ei ollut kova missään vaiheessa, ja lenkilläkin jaksoin paremmin kuin aikaisemmin (saattoi johtua eilisestä lepopäivästä tottakai). Moninkertaisesti parempi vaihtoehto tämä päätös oli kuin aikaisempi kärsimysnäytelmä. Paino näytti aamulla yhtäkkiä enää 60,8 mutta eiköhän se huomenna ole enemmän, johtuu varmaan siitä etten juonut eilen illalla limsaa tai muuten vaan ruokavalion muutoksesta. Silti odotan pääseväni näihinkin mittoihin ensi viikon aikana. Toivotaan toivotaan, ja vaihtoehtoja ei ole, pakkohan tämän on toimia. Hah, uskomatonta että vielä tästä laihdun, vaikka luulin että painoni tulevaisuus oli jo nähty. Vielä jouluna en halunnut edes ajatella asiaa, kun en uskonut pystyväni mitään dieettejä enää noudattamaan. Helppo luovutusvoitto ja kolmas pasteija naamaan. Noh tulipa vietettyä monia monia monia nautinnon kuukausia, nyt on aika maksaa niistäkin isot velat takaisin. Uutenavuonna otetut valokuvathan ne lopulta ilmaisivat asian oikean laidan: naama pullisteli taas epämiellyttävästi ja hymy näytti pelkältä irvokkaalta vääristymältä.

Laihtumisen hyviä puolia voisi listata kymmenittäin, tässä tärkeimpiä: ei tarvitsisi piilotella käsivarsia ja mahaa vetää sisään koko ajan epämukavasti, vanhat farkut ja alusvaatteet menisivät taas päälle (mahtuivat vielä viime kesänä jumalauta!), kasvojen kavennuttua uskottaisiin baarinkin ovella että kyllä tässä ollaan täysi-ikäisiä ja vähän enemmänkin, kapeampi olo, parempi olo, uudistuminen, parempi minäkuva laihojen kavereiden seurassa.

Tulee taas vedettyä limsaa. Vähän huolestuttaa miten se vaikuttaa painoon huomenna. Vaikka tiedän, että se luultavasti vähän heittelee, stressaa ja huomenna masentaa jos paino on vieläkin samoissa lukemissa eli 61,4. Kärsivällisyys on vaikeinta, niin niin niin, ja aika on vain käsite.

Hah taas tylsä viikonloppu. Pelattiin tomb raideria kun ei ole muutakaan elämää, stressattiin ja hikoiltiin ja taas on yksi lauantai eletty viime henkäyksille saakka (tupakkaa!). Pitäisi keksiä jotain, mutta mitä? Ei voida kokata, käydä ulkona syömässä, ottaa alkoholia, niin mitämitä?! Onpa elämä kutistunut yhden dieetin ja tipattoman vuoksi. Onneksi on väliaikaista -toivotaan!- ja elämään astuisivat taas pian mukaan ihmiselle pakolliset virikkeet. Niin, ja leffassakaan ei voi käydä kun liian kallista eikä saada alelippuja mistään + kaiken lisäksi leffassa masentavaa käydä ilman mitään purtavia. Mitä sinne sitten ottaisi mukaan, seitiä ja maitorahkaa? Nakkeja? Yksinkertainen vastaus sitäkin simppelimpään kysymykseen: light-limsaa tottakai. Mahtavaa.

Tulevaisuus kalan kanssa

Ison mahan kanssa sängyssä. Kinky. Tänään oli aika uusia vähän dieettiä, eilisestä paino näytti +100g ja vaikka se tuskin mitään merkitsee, ei se ainakaan kannusta. Ärsyttävän hitaasti paino putoaa. Otin siis yksinkertaisesti ja väkisin proteiinit mukaan taisteluun. Eli vähemmän leipää ja jauhemuusi hylättävä vähäksi aikaa, tilalle kalaa, maitorahkaa ja munia. Ei mikään mukava dieetti.

Nyt tulee sitten huolimatonta tekstiä. Täällä tapahtuu vakavaa häirintää. Perjantai-ilta ja teineillä jumputtaa basso yläkerrassa, siellä ne tuulettaa kuivuneita aivojaan ja miettii, miten siistii on kun pääsee baariin. Taitaa olla aika tiputtaa kalaa postiluukusta (sitä kyllä riittää).

Aamulla siis vedin ruispaloja ja jogurttia niinkuin aina, ja aion sen sallia kerran päivässä edellenkin. Vähän ahdisti, jätin lenkin väliin kun ei jaksanut ja oli kiukku olo muutenkin, eikä pakkasessa juokseminen sitä ainakaan paranna, sen on kokemus kertonut. Vähän yritin tehdä lihaskuntoliikkeitä kotona, mutta kuten aina ei siitä pidemmän päälle kummoista tullut ja tänään oli sitten niinsanotusti lepopäivä kuntoilusta. Täytyy kyllä sanoa että nyppii nuo pakkaset, itse en ainakaan saa mitään nautintoa jääkylmässä ilmassa juoksemisesta, kun liian paksu kaulaliina nousee niskasta liian ylös ja soittimen kuulokkeet hiertävät siihen ja sitten kaulaliina nousee toiselta puolelta ja tukahduttaa viimeisenkin henkäyksen raitista ilmaa. Ja kun kaikkeen muuhun tottuu, juomapullosta jäätyy vesi.
Aamupalan jälkeen tulikin sitten pitkä väli syömisille, lähdin kaupungille ja söin seuraavan kerran vasta illalla, ja siitähän se riemu alkoi kun proteiinit näyttivät vasta teroitetut kyntensä kalanruotojen muodossa. Seitiä nieleskellessäni mielessä ei ollut kuin kaksi asiaa: ruoto. liian suolaista.
Mutta siis ihan hyvä ateria, paitsi että jälkikäteen kävi niinkuin olin odottanutkin: kaikki protskuruoat alkoivat etoa ja kalan, munien ym syömisen ajatteleminen sai melkein laattaamaan kesken nautinnollisen pakkassavutteluhetken. Maha tuli liiankin täyteen, tuntuu isolta maapallolta vielä pari tuntia syömisen jälkeenkin, enkä pystynyt syömään jälkiruokamaitorahkaa. Ja silti kaloreita pitäisi olla vasta 500, outoa. Noh johtuu tietysti osittain siitä että ateriaväli venyi niin pitkäksi, mutta taitaa tämä toimia. Pakko silti huomauttaa, että vaikka kuinka olen täynnä kalaa ja vihanneksia, tekee ihan älyttömästi mieli suklaata ja makeita herkkuja, pääasiassa sitä samaa vanhaa mättöleivonnais-kermavaahto-sotkua. Kyllä. Jos sen saisin tunkea nyt naamaani, tällä pienellä hetkellä maailmassani ei olisi huolia, ei ajatuksia, ei huomista, vain puhdasta ja korvaamatonta nautintoa, joka voi kummuta vain ruoasta.

Piikkimatto lävistää jalkoja, päivän viimeisen tupakan aika, se sanoo, ja jatkaa: ehkä huomenna on sen aika, ehkä se on. Kermavaahdon aika. Toivoa se on turhakin toivo.

Leipätikusta asiaa

Täällä taas minä ja nälkä ja limsa. Tänään meni kyllä taas ihan hyvin, isoa nälkää nyt ei pääse syntymään kun syön hiukan useammin kuin alussa (silloin saattoi mennä tuntikausia nälkäisenä), nyt syön vähän aikaisemmin päivällistä tai mitä tahansa. Tuolta hämiksen kommenteista löytyy sitten tarkemmin tämän laihiksen yksityiskohtia. Ruokavalio on aikalailla sama joka päivä, samat ruispalat ja jogurtit naminami. Kivaa on kun nälkäänkin tottuu, luulisin ainakin tai sitten on tullut huijattua kaloreissa. Karmivaa.

Eipä ollut paino tippunut tänään, tasan sama kuin eilen. Eilen söin kyllä taas melkein 800 kaloria, mutta eikai pari ylimääräistä ruispalaa voi mitään vaikuttaa??!! No mutta pitää kai sitä alkaa kärsivälliseksi sentään, ja odottaa ennemmin jokaisen laihisviikon loppuun ennen kuin voi luottaa tuloksiin. Tulee mieleen tämänkin laihis alku, tokana päivänä jo tuskailin kun ei edes solisluut näkynyt, ja nyt jo kolmatta viikkoa mennään. Milloinkohan muuten viimeksi tuli oltua näin kauan ilman mitään herkkuja? Ei mitään hajua mutta kylläpä vaan maistui silloin ennen. Viime syksynä oli iso suklaakausi ja se tarkoitti mitäpäs muuta kuin täyteläisen sinistä suklaalevyä eri flavoureilla joka päivä (!!!!). Sitten talven alussa tuli jätskikausi, ja sillä taas oli oma tarinansa kerrottavana; ainakin kolme annosta suklaa-tai nougatjätskiä päivittäin. Plus vielä massiiviset jauhelihakastikeannokset joista olisi riittänyt ainakin kahdeksalle ymym. Ah ihanaa elämää. Ei ihme että käsivarretkin alkoivat muistuttaa siskon edesmenneen kanin muhkuraista ihottumaa.

Hiusvärit päässä, kohta mentävä huuhtoutumaan. Tuhlasin tänään hiukan naisellisiin paheisiin (olisikin ollut suklaata), pitkästä aikaa. Onpa tullut ainakin säästettyä ruoassa jonkin verran jos ei muuta hyötyä ole ollut. Oli muutenkin ihan hyvä fiilis tänään, ei väsynyttä oloa tai hirveää ahdistusta... kunnes mentiin taas valintataloon. Siinä missä kaupassa käynti ennen oli jokseenkin verrattavissa pieneen nautintoon, nykyään se on ihan suoraa painajaista. Kassikaupalla limsapulloja tuotti kivasti ylimääräistä rahaa, ja sitten huomasin etten voi taaskaan ostaa mitään. Mies katseli daim-kakkua, mudcakea ja ben&jerrys-jätskiä, ja siinä vaiheessa oli pakko siirtyä muutaman hyllynvälin piiloon mökötysoloa. Onneksi ei ostanut, mutta kotiin kannettiin silti 10 eineshampparia ja ehdin lyhyen kotimatkan aikana jo kuvittelemaan niiden autuasta ravintosisältöä. Itse ostin kirsikkatomaatteja ja levitettä leivän päälle. Ei siitä sen enempää sanottavaa.

Hah vaikka paino ei ole paljon tippunutkaan, sitä on pakko jatkaa kunnes tavoite (edelleen -10 kiloa) täyttyy, muuten menetän kasvoni (vaikka ei tätä kukaan luekaan eikä kukaan näe kasvojani). Ja onpahan jotain kerrottavaa joka päivä, ilman tätä kärsimystä koko blogikin olisi periaatteessa turha. Näin on.

Hämis

Yksin kotona, hiljaisuus... kani nuolee jäseniään sängyn alla, jotain iloa senkin elämään. Nyt alkaa taas nälkä hiipiä hitaasti vaikka söin juuri äsken aamiaisen. Ja sekin ihan normaali aamupala, ruispalat&jogurttia. Siitä tässä onkin varmaan kyse, en kärsi tarpeeksi. Paino oli taas pudonnut 200g eilisestä, en tiedä onko se ilon vai masiksen paikka. Onhan se hyvä että on alkanut sentään laskea joka päivä, mutta kun eilenkin oli se hirviö ilta, pöydillä oli lidlin suklaapapereita ja salamipötkö ja silti söin vain 600 kaloria ja kärvistelin nälässäni koko illan. Ja tulos vain -200g. Yöllä tunsin itseni laihaksi ja odotin isompia tuloksia, mutta ei. Tänään vedän sitten taas 800. On muuten laihiksen 14.pvä, eli nyt se kaksi viikkoa tulee sitten täyteen, jonka lupasin kestäväni näillä syömisillä. Miten huomenna sitten? Herään aamulla ja vilkaisen vasemmalle ja iltapäivällä mies löytää lattialta kasan suklaapapereita ja jonkun niiden alta? Noh. Ei. Kai sitä on jatkettava samaan malliin, vaikka jokainen sydämenlyönti tuntuukin tihkuvan mahanesteitä. Välillä voisin syödä tuhanteen saakka ehkä, ettei ihan pöpelikköön mene.

Turhaa elämää tää on. Työttömänä on helppo laihduttaa mutta vaikea elää. Ihmisarvo kärsii aika lailla, ja se höperyys: elämä on lähikauppaa ja silloin tällöin kaupungilla tyhjän pyörimistä. Ja kotona istumista, ja lenkillä suutun jos ihmisiä tulee vastaan, yksin kaupungille lähtiessäni vedän jo viimeisiäni. Tyhjänpäiväinen stressi raastaa ja puristaa joka paikasta; aamulla herään postin kolahtamiseen, ja sydän hakkaa kunnes selvitän ettei postin seassa mitään mainoksia kummempaa löydy. Huippuhauskaa on herätä muuten vaan sydämen tykytykseen kun tajuan että on aamu ---> sitä on noustava ylös oli syytä tai ei. Parhaat kiksit saan tietysti siitä kun avaan työkkärin sivun ja päätän edes vähän katsella duuneja ---> se on sydärin esiaste, depressio ja viha ja äkkiä sivut kiinni. Niin. Täällä sitä ollaan yhä, ämpärin pohjalla hämähäkkinä, kahdeksan jalkaa luistaa kaikilta sivuilta, ja helpointa on vain jäädä odottamaan kunnes kuivuu ja käpristyy kasaan.

Vain yksi kysymys: miksi tähän elämän ilotulitukseen on tuotava lisää räiskettä ja hermoromahdusta laihdutuksella?
Tietenkin siksi, ettei se mihinkään muutu ilmankaan.

Ei se ole enää hämähäkki, se on pieni ja ohut kastemato valtatiellä pari tuntia sateen lakattua ---> kohtalo sekin? Ihan sama, nyt täytyy saada tupakkaa ja limua totta tosiaan.
Kanin suu pyörii merkiksi tyytyväisyydestä.

Nostalgia ja helvetti (lidl)

Uhh turvotus olo, ihan kuin olisin ahminut. Tai ylipäätään syönyt kunnolla. Vedin jotain jauhemuusia, ja nyt tuntuu kuin olisin mokannut koko jutun vaikka piti olla vähäkalorista ymym. Paino oli aamulla 62,5 eli 200g vähemmän kuin eilen...? Ei paljon auta kun eilen tuli taas dokkari siitä miten laihdutettiin pelkillä vihreillä kasviksilla ja munakkaalla, nojee. Taidan syödä yli puolet enemmän joka päivä. Siksi tuomio on olla ikuisesti lihava laihduttaja, ruoanhimo ei muuksi muutu vaikka kuinka laihtuisin eli ei auta ei. Tottis se tarkoittaa myös huonoa ihmistä, epäonnistunutta elämänhallintaa ja parasta kaikessa RUMAA NAISTA. Hah. Kliseitä kliseitä. Poikkeus ikuisesti lihavan laihduttajan sääntöön on kuitenkin ihmisvihaaja; sääntöjä muunnellaan, niistä poiketaan ja varsinkin korvien väli on ja pysyy. Ja kliseet murenevat, ihanaa, niin, ja laihduttaja tuntee itsensä paremmaksi ihmiseksi kuin NE MUUT. Kiteytettynä: laihdutuksen syyt eivät ole pinnallista paskaa (huom.jälleen viittaus kakkikseen).

Mainos (lämminhenkisellä, pehmeällä naisen äänellä): painonhallinta on pieniä tekoja.
VOI jeesuksen pallit & kukkakaalit.

Lidl ja light-limsa. Lidlissä oli erittäin erittäin vaikea käydä, pahin kaikista edellisistä kauppareissuista. Ensin tulivat kakut, kuivakakut, rahkakakut, muffinsit, pikkuleivät läpinäkyvissä pakkauksissaan. Sitten leipä, tuoksu ei onneksi ollut yhtä paha kuin prismassa viime viikolla. Vihdoin pääsin vihannesosastolle ja intohimo oli taas hetkeksi ohi. Luumuja, kaalia, halpaa ja hyvää on on. Sitten kävelin vasemmalle; nielaisu ja ostoskori kellahti rajusti yhtä aikaa maailman kanssa. Einespizzaa. Eineshamppiksia, lihapullia. Käänsin pääni pois; ahdistus. Kyltti kirkui punaisena onneaan: jäätelöt 2,99. Ja olihan siellä se walnut myös, vanha kaveri.
Ostin kukkakaali-parsakaalia ja jauhemuusia. Ei kaikesta voi selvitä ehjänä.

Painonhallinta = pieniä tekoja. Elämänhallinta = pieniä, harkittuja tekoja. Painonpudotus = suuri, harkittu helvetti, pienillä teoilla.

Walnut.

Harmaa alue

Ei yhtään hyvä fiilis. Paha päivä. Halua laajentaa kuvioitani eikä aina tätä paskaa kotona istumista. Ja kun ulkonakin on pimeää, ei jaksa. Tekee mieli valittaa. Suussa maistuu röökille vaikka oon polttanut tänäänkin vain jotain 3 tupakkaa, silti ihan hirvee maku. Ja janottaa koko ajan. On varmaan jotain nestevajausta meneillään, paino oli muka aamulla tippunut yli 2 kiloa vaikka eilen pysyi vielä samoissa lukemissa kuin aikaisemminkin. Toivottavasti nyt jotain olisi lähtenyt, ettei tarvitse turhaan kärsiä.

Jotain kermavaahtojuttuja pyörii mielessä. Kakkuja joissa olisi paljon pehmeää täytettä, pursuilevaa kuorrutusta ja hilloa ja paljon paljon vaahtoa, voisi syödä käsin. Eilisestä jäi mieleen mars-patukoista koottu kakku kermavaahdolla, mielikuva siis. Ja ne konvehditkin siellä vielä. Mitähän makeaa sitä keksisi kun alkaa tehdä niin helvetisti mieli... no sitä profeel jogurttia jejee. Sit kun laihis on loppu, meen saunaan ja sulatan toiseen käteen suklaan ja toiseen imelää kermavaahtoa ja nuolen ne sormista (mihin saunaan).

En tykkää. Oli vähän verensokerit alhaalla tänään eikä jaksanut kuin maata, mutta eipä ollut muutenkaan hyvä päivä. Piti mennä kaupungille mutta siitä ei tullut mitään, ja muutenkin harmittaa kun viikonlopuissakaan ei ole enää mitään odotettavaa, ihan samanlaisia kaikki päivät paitsi että lauantai-iltana ei koskaan ehdi kauppaan. Ennen oli sentään virikkeitä: jos ei muuta niin ensin kokattiin jotain hyvää & ostettiin viinapullot ja dogattiin lattialla istuen ja korttia pelaten, se oli sentään elämää. Nyt istutaan täällä helvetin tietokoneella tunti tunnin jälkeen, välillä tupakalle, tv`n vilkaisu, tietokoneelle ja valvotaan pitkään tekemättä mitään. Sit nukutaan pitkään ja aamulla tietokoneelle. Kaikki on muuttunut taas harmaaksi, mitään ei tapahdu eikä mitään ulkomaailmaa ole enää olemassakaan, ihmiset ovat haamuja ja välimatkat käytäviä, elämä vain puoliksi olemassa olemista. Niin.

Ja kakeri, niin, se on aina kakeri. Voi vittu ja närhen munat ja puolukat ja voipullat.

MUU

Vittuku toi koivuniemen pizzamainos on perseestä! Ja se vaan jatkuu ja jatkuu. Sairas yhdistelmä, tuhoaa täysin mielikuvat kahdesta tunentusta brändistä. Ei ikinä enää tuollaista tv:ssä ikinä!!

Lattialla paketti mini eclairs-tuulihattuja. Tyhjä. Onneksi. Eikä dieettikään kärsinyt, koska en sortunut. Siellä se silti vielä kummittelee. Tänään oli enemmän nälkä kuin viime päivinä, tai ehkä en kestänyt nälkää niin hyvin. Ja vielä kun yritin syödä enemmän aamullakin, paskanmarjat ja mansikan mollukat sanoi pelle hermanni. Nyt menee taas naamaan limsaa, eilistä mountain dewta lightina, kuplivaa BUAHAHAA. Pää tässä räjähtää. Enkä ole edes laihtunut. Tiivistettynä näihin numeroihin: 62,9. Hieno juttu. Just näin sen pitkin mennä, mm.

(kani nyökkää hyväksyvästi ja heittäytyy selälleen makaamaan oman kakerinsa päälle)

Toinen ahdistava mainos: jokerin paluu. Tsiisus. Karmiva. Koska kaikki pelkää pellejä. Vähintään yhtä pelottava se tyttö mainoksessa isoine silmineen jotka on kuvattu liian läheltä kyynelehtimässä. Apua mainos-tv kehittyy mutta MIHIN SUUNTAAN.
Noh vanheneehan se Bon Jovikin ja James Hetfield kurppaantuu yms yms.

Glxblt sanoi joku Roope Ankan läheinen 90-luvulla kun vielä luin aksaria. Enpä lue enää HAHAHAAA.

(niin, kani mutisee, yrittää juosta karkuun ja liukastuu. arvaa mihin.)

Arg.

Appelsiini.

Tänään piti olla hemmottelupäivä, mies viipyy koulussa neljään ja olisi vielä pari tuntia aikaa olla yksin. Hierova tuoli ei nyt kyllä tunnu miltään, mutta pakko istua silti kun olin sen jo suunnitellut. Tuli kyllä juostua pitkä lenkki, tai ainakin tuntui tosi rankalta. Hahhah paitsi että ennen se reitti oli lyhyt lenkkini, silloin kun oli ilmeisen parempi kunto. Nyt tottakai tottakai ahdistaa huominen koska en voi jäädä tämänpäiväistä huonommaksi, eli on jaksettava huomennakin sama lenkki, niin, näillä mennään.

Ahdistaa appelsiini, söin ison. Ihan helvetisti kaloreita, mutta teki mieli. Viikko olisi nyt sitten laihduteltu, eilen laskin väärin päivät. Enkä tiedä onko tässä mitään järkeä, yhtä suuri hyöty kuin jäniseläimellä 25 neliön yksiössä tai paula koivuniemellä pizzaperjantai mainoksessa. Eli kun vaaka näyttää ekaa kertaa jotain 5`llä alkavaa lukua, se on joulukonvehtien menoa. Voisi syöttää ne kanille, eilenkin tuoksui koko kämppä suklaalle niin että katse harhaili tomb raiderista tietenkin siihen väärään suuntaan.

Helvetin huuliherpes ei parannu millään, ahdistaa sekin tietenkin tietenkin. Ei ole helppoa kun joka kerta suun auetessa haava aukeaa uudestaan. No pitäis olla motivaatiota ainakin olla syömättä. ha. ha. Pakko olla edes 1 päivä ilman tupakkaa kun kurkku oli yöllä taas niin kipeä. Mahdotonta se kylläkin on, koska se on ainoa nautintoaine limsan lisäksi tällä hetkellä (kiva vakuutella niin itselleen, että saisi säilyttää edes osan mielekkäästä entisestä elämästään. kuka oikeasti tarvitsee nautintoaineita? no mutta kun se alkkiskin jäi tammikuuksi pois ymym *lässyttävällä äänellä*).

Täytyy sammuttaa tää vehje, jotkut ihmeen muhkurat siellä ärsyttää olemattomia selkälihaksiani. Tekis mieli: pinaattimuusia ja lohta, jauhelihakastiketta kierremakaronilla, lihapiirakoita, pitkää ja laajaa berliininmunkkia suklaakuorrutuksella, konvehteja, lisää ruispaloja, ihan mitä vaan, mennä saunaan, nukkua, saada oikea hieronta.

Pizza&kani

Hah jotain tekemistä ja uuden ajan alku; ainakin saan kirjoittaa (=kauan odotettu sijaistoiminto tv`n tuijottamiselle & facebookille). Toisin sanoen tilitystä elämästä, ilman että kukaan pääsee keskeyttämään. Masentamaan ehkä, mutta se onkin odotettavissa.

Tällä hetkellä maailman täyttää tyypillinen kiusaus: grandiosa pizza tuoksuu tummuneenakin keittiöstä jo toista tuntia, luonnollisesti koska en saa siihen koskea ja koska mies on syönyt niin hyvin ettei se kuulu tämänhetkisiin kiinnostuksen kohteisiin. Tekee mieli ihan älyttömästi, vaikka maha on suhteellisen täynnä verrattuna edellisiin päiviin. Laihdutus siis jatkuu jo viidettä päivää, ja ihan helvetin turvonnut olo. Ärsyttää, varsinkin kun tiedän että huomenna aamullakaan ei ole sitä ihanan kuivunutta laihaa oloa mikä oli vielä pari päivää sitten. Tulisi nyt edes viikko täyteen.

Kani stressaa. Tietenkin se valvotti viime yönä taas pitkästä aikaa. Sillä on nyt liikaa energiaa koska on lihotuskuurilla, ja viime yönä oli pakko napata niskasta kiinni ja lukita loppuyöksi vessaan. Aamulla vessan lattialla oli kakeria, niin, paljon kakeria ja muovilattia syöpynyt. Ei lähtenyt vimillä, kranky.

Nonnii nyt missattiin pienten persekin melkein. Hah tykkään siitä ohjelmasta. Tuli mieleen jostain syystä perunarieska, tekisi niin paljon mieli, kalkkunaleikkeellä. Siitä takaisin lempiaiheeseen eli laihdutukseen. Pakkohan sitä on asiat jakaa että pysyy motivaato yllä. Harmittaa että aamulla paino oli muka kilon enemmän kuin eilen, vaikka joka päivä syönyt samat n.700 kaloria. Lähtöpaino oli viisi päivää sitten 64,5, paska. Kesän jälkeen oli tullut liikaa läskiä ja siksi tämä. Kiva juttu vaan kun kukaan ei tykkää laihduttajasta, asiaan suhtaudutaan kuin se olisi jotain negatiivista, vaikka olisikin aihetta laihtua. Usein moni (nainen) ärsyyntyy kun kuulee että laihdutan/olen laihtunut, sairasta sekin. Ymmärtäisin jokseenkin jos ei olisi aihetta laihduttaa, mutta jotenkin tuntuu ettei siinä usein taustalla ole minkäänlaatuinen huoli toisen hyvinvoinnista. Kateutta se on, mutta itse annan enemmän: inhoan ihmisiä muutenkin.

Aika mennä ylläpitämään nielutulehdusta tupakalla, lisää elämäniloa.