Päivän menu.

Tässä ruoat, joita olen tänään syönyt..






Toisia siis enemmän kuin kerran. Puuttuu mansikat rahkasta ja kurkku leivän päältä. Epäilyttää. Olenko luisunut ihan vahingossa sinne rajan toiselle puolelle, jossa ei enää laihduteta ja alkanut syömään niinsanotusti normaalisti? Pöh, vähän kaipaan sitä nälkiintymistä, tuntui että sillä oli enemmän tarkoitusta ja tavoitteita, juuri tällainen vapaammin syöminen johtaa tietenkin siihen, että laihiksen mielikuva muuttuu. Ei niin ei, kyllä se vaan on niin että oikenlaiseen tunnelmaan pääsemiseen tarvitaan nälkää. Mutta siihen ei nyt ole aikaa, innostusta eikä energiaa, toisin sanoen tekosyitä kärsimyksen välttämiseksi. Niin. Umpikuja. Kaikki toivo on siis salissa, ja vähän alkaa masentaa ajatus siitä, että sitähän se on, yksi muiden joukossa, tekosyy.

Aion syödä vielä ainakin:



ja ehkä lisää leipää.

Niin, ja ostin tämän!!!!!!



Mitä helvettiä. Onko se nyt sitten ohi vai. En ole vielä syönyt, ja ajattelin tehdä rahkajuomaa johon lisäisin hiukan jäätelöä niin saisin terveellisen pirtelön, mutta mutta... jäätelöä. Kun sen herkun kerran ostaa, ollaan jo taas uudella polulla. Tekosyiden maailma imaisee mukaansa, ja ruoka, niin, se ruoka...

SLURRRP

Halvat huvit

Nyt on sivun ilme päivitetty läskillä kaneilla, tuli tarve saada jotain keväisempää -vaikka ulkona tulee taas lunta ja joulu kai se on sittenkin seuraavaksi tulossa.

Koko viikko meni huomaamatta duunissa -harmittaa, kun vapaa-aikaa niin vähän ja senkin ajan on sitten kiire, velvollisuuksia ja väsynyt. Salilla ei ole ollut mahdollista viipyä niin kauan kuin ennen, joten ei ole voinut ihan täsyillä vetää, eikä ole ollut jaksamistakaan siihen. Harmi kun aina pääsee kuudelta, niin, bussi keskustaan ja kaupan kautta salille = kotona puoli kymmenen aikoihin ja sitten nukkumaan. Ei kivaa ei todellakaan, onneksi tää on vain harjoittelu ja sekin päättyy aikanaan. Tulisi nyt edes sitä rahaa, mutta ei niin ei niin ei.

Salilla näytin tänään läskiltä ja mieheltä, tottakai, siinähän nyt ei ole sinänsä mitään uutta, mutta kun oli vielä se krapula ja kuolemanväsymys. Halusin eilen napata vähän leijonaa parin vapaapäivän kunniaksi, ja tuloksena vain huonoimmat yöunet koko viikolla. Eli eipä tänäänkään salilla toiminut. Ja mentiin kebabille. Tai no, en nyt ihan siihen sortunut kuitenkaan, buahahaa, vaan johonkin helvetin kalarullaan, joka kaikessa herkullisuudessaan tarkoitti rullatonnikalasalaattia. Menihän se, kyllä tähän naamaan kaikki kelpaa kunhan se on ruokaa tai ehostusta, mutta kun se tonnis alkoi taas etoa kun sitä oli liikaa syönyt. Ja sitten menin rutistelemaan vähän vinoja vatsalihaksia maha pullistellen. Viimeinen ajatus ennen kuin pakkasin kamppeeni ja marssin pukkariin: ei tätä voi voittaa. Ei tänään, ei tänään.

Kani vetäisi itsensä makkaraksi hamsteriboxien viereen ja huokaisi -elämä on taas kakeri tänään. Kiusattiin tänään sitä ärsyttävämpää hamsteria -koska se puree. Eihän niitä yksityiskohtia voi täällä kertoa, mutta päivän parhaisiin lukeutui kun laitettiin se juoksemaan kanihäkkiin ja kani päätti puolustaa paikkaansa ja kävi kimppuun, kyllä hamsteri lenteli ja lopulta olikin pelastettava se kanin kynsistä, on se tappajanvaisto kanillakin, mm-mm. Viime talvena kissa sai kyytiä (yksinkertaista mutta korkealuokkaista alemman kansan huvia), kun erehtyi myöskin astumaan kanin leuoin merkatulle alueelle. Niin, ei ne hyvätkään ideat tyhjästä synny.

Nojoo. Meinasin tänään ostaa kevytjätskiä että olisin tehnyt pirtelöä, ajattelin että olisi jo sen aika, mutta ostamatta onneksi jäi, tilalle vanha kunnon kaveri rahkajuoma. Pirtelöön sinänsä ei tarttisi kuin pari nokaretta jätskiä, maitoa + marjoja, ja kevythän se on silti. Enimmäkseen taitaa olla se mielikuva jätskistä, mikä pidättää ostamasta. Tai muisto viime syksyltä: kauhalla koottu kasa jätskiä, kinuskikastiketta ja spray-kermavaahtoa, lapataan naamaan mahdollisimman nopeasti ja toistetaan toimenpide vielä kerran tai kaksi. Menneisyyden tositarina sai jatkumoa kolmesti viikossa. Eli, ehkä huomenna jätskiä, ehkä ei. Antaako se tilaa myös muille herkuille, mikä taas luonnollisesti tuhoaisi mielikuvan voimassaolevasta laihiksesta, joka tietenkin johtaisi täydelliseen motivaation puutteeseen liikuntarintamalla --> täydellinen floppi viimeisillä metreillä (sanoi Conan työttömänä miehenä).

.

Yhteenveto: laihdutus ja tulokset

Taas tultiin salilta. Olin käynyt päivällä kahvilla, ja menin ostamaan salille vielä energiajuomapullon. Seuraus: pää sekaisin, sydän hakkasi, huono olo. Ei tullut sitten täydellistä treeniä tänään, mutta tyytyväinen silti.

Nyt olisi sitten sopiva aika käydä läpi tähänastisen laihiksen tuloksia, kun painoa on tippunut jo aika mukavasti. Aluksihan vedin rankalla kaloridieetillä ja yritin väkisin juosta aamuisin lenkin, joka ei huvittanut. Tiesin, että lihasta tulisi häviämään, ja olin huolestunut siitä, että pidemmän päälle kilot tuskin pysyisivät poissa. Tottumustahan oli noista näännytysdieeteistä, ja ärsytys oli suunnaton, kun se alkoi ekan kuukauden jälkeen tuntua liian rankalta. Ja paino alkoi jumittaa. Dieetti hallitsi elämää rankasti, pullankuvat blogissa ja cokiksen järjetön litkiminen ja nälkä, siinä ne pääasiat tuosta ajasta. Joka aamu päähänpinttymä nopeasta laihdutuksesta.

Nostin syömisiä, 800 kalorilla meni jonkin aikaa. Ihan hyvin meni, paino laski jonkin verran silloinkin. Ahdisti, kun söin yli 900 ja joskus 1000. Hah. Nostin taas syömisiä ja tuntui, että se oli siinä sitten se dieetti. En olisi ikinä uskonut, että tuo yleinen syö enemmän ja laihdut- idea toimisi. Mahtavaa, nyt olen kuukauden syönyt päivittäin vapaasti silloin kun tekee mieli, joskus ostanut valmispatonkejakin kaupasta, mutta muuten kaiken epäterveellisen olen onnistunut pitämään poissa. Paino laskee, hitaasti mutta aika kivasti. Suurin kunnia tästä kuntosalille.

En ole mittaillut, mutta huomattavia tuloksia tähän asti: solisluut näkyvät enemmän, maha dramaattisesti pienentynyt -juuri syöneenäkin tuntuu pieneltä!-, murheenkryyni hyllyvät käsivarret kaventuneet silminnähden, jalat kaventuneet jonkin verran, entinen pallomainen uloke takapuoli kadonnut aika kivasti myös. Niin, ja vihdoin ne kasvotkin näyttävät kapeammilta, huomaan sen itsekin selvästi. Laiha olo. En valita.

Vielä en ole vanhoja vaatteita sovitellut, jokohan sitä uskaltaisi kääk. Tavoitteeseen jäljellä n.2,5 kg. Miinuspuolia tähän asti: pieni huoli siitä, että olen nyt jo liian tyytyväinen ja alan lepsuilla ruoan kanssa, vaikka lopputavoite luultavasti edelleen saavutettvissa. Sokerin ja herkkujenhimo jyllää edelleen, ei niinkään vahvana, mutta silloin tällöin.

Syön tällä hetkellä aika lailla hiilareita, leipää edelleen, omenia ja muita hedelmiä, porkkanoita, jogurttia ja yritän niitä proteiineja kuljettaa myös mukana joka päivä, raejuustoa, rahkaa tai jotain. Kiloklubissa seuraan, miten ravintoaineet päivittäin täyttyvät, ja eiväthän ne aina täyty, paitsi kuidut tottakai. Nyt säästölinjalla rahan suhteen enkä voi ostaa wok-kasviksia ym mitä haluaisin, mutta ensi kuussa sitten. Söin makaroniakin yksi päivä, hyvää oli pitkästä aikaa! Välillä tulee aina päiviä, kun en ole jaksanut kaloreita laskeakaan, mutta syömisten kanssa ei mitään ongelmaa, 1500 rajoissa taitaa pysyä.

Tavoitteita: lihasten kasvaminen. Treenaan kuin mies kuulemma hah, isoilla painoilla siis, ja uskon sen tuottavan jossain vaiheessa tuloksia. Kaikissa lihaksissa kehityn aika hyvin, ihanaa on kun huomaa että voin taas nostaa painoa, jaksan isommallakin. Pää välillä poksahduspisteessä. Vartalo edelleen hyllyvä, sitä nahkaa, eikä siitä koskaan täysin kiinteä tule, mutta parempaan päin menossa. Käsivarret edelleen suuren huomion kohteena, niissä näkyy jo nyt selvää muutosta, mutta muutaman kuukauden päästä ero voi olla jo oikeasti dramaattinen, haluan hauistakin näkyviin edes hiukan. Salilla on kivaa.

Tällä jatketaan. Huomenna eka päivä duunissa, pieni jännitys siitä, toivottavasti ei vaikuta jaksamiseen ja rajoita salilla käyntiä. Täytyy ottaa eväät mukaan, ettei mene rahaa ja tule herkuteltua. Se pullasplit taitaa olla pelkkä haave vielä jonkin aikaa, mutta joku päivä, joku päivä.

Kuvia menneisyydestä

Ah ihana tuo Facebookin Petville. Elämäni kallisarvoiset minuutit eivät siis mene hukkaan. Musiikkikin suoraan reväisty sieltä kulta-ajalta, jolloin Gianasta ja Mariosta tapeltiin henkeen ja vereen omaa suosikkia puolustaen, ja kun Giana hyppäsi punaisen muurahaisen yli, se oli menoa. Niin, lapsuuden pitkä kesäloma varastossa pelaten, kaksoisleuka ja Commodoren kasettiasema, paremmasta elämästä ei puhuta, koska sellaista ei ole eikä koskaan sitä takaisinkaan saa.


Näin se meni:
Load
Run
(space)
...ja sitten load error, kasetti kelattava alkuun ja aloitettava alusta. Jos oikein huonosti kävi, syntax error. Silloin asiat oli jo tosi huonosti. Joskus kävi hyvin, ja 20 min latauksen jälkeen Giana Sisters pomppasikin ruudulle kaikkien iloksi, ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, niin mukavaa jne jne. Wonderboyn kanssa olikin sitten ihan eri leikit.



Nojoo. Kiire on koko ajan, ja rahat loppu tietenkin. Ens viikolla työharjoitteluun. Onneksi sain sen aluksi vain 3kk kestäväksi, eihän tätä rahatilannetta pysty enää hallitsemaan ja kohta pitää myydä kai kanikin pois (-----niin..). Kaikki aika menee johonkin helvetin edestakaisin juoksemiseen, koko ajan on stressi ja silti olen edelleen työttömänä (??). Eli koska nyt meillä on harrastus, päivä on jaksotettava sen mukaan, milloin mennään salille ja milloin mies pääsee koulusta ja mihin aikaan jaksetaan treenaa. Ei sitä kyllä voi keskenkään lopettaa. Paino edelleen 58,1, mutta uskon sen kyllä tästä tippuvan vielä, ihan varmasti. Hitaasti on parempi näin loppuvaiheessa, jos saisi ne kilot pysymään lopulta paikoillaankin. Edelleenkään en ole herkkuja syönyt, ja kaloreita sen mukaan, miten nälkä on (esim. salille on syötävä enemmän, muuten iltasyömiset karkaa hallinnasta). Jos käyn samana päivänä lenkillä, väsymys on aika kova ja yritän syödä vähän enemmän silloin. Hah, mitähän tapahtuisi jos alkaisin nyt taas vetämään sitä 600 kalorin linjaa... Lähtisi kyllä kilot, se on varma, mutta eipä taida olla kovin fiksu idea tällä hetkellä. Jos ei enempää tunnu paino tippuvan, sitten alettava uusiin toimenpiteisiin, kyllä kyllä. Tänään aamainen: kaurapuuro, maitorahkaa mustikoilla. Hyvinhän näiden kanssa pitäisi käydä. pahhtista on kyllä tullut syötyä enemmän, ruisleivän kun olen jättänyt pois kun ei vatsa tykkää, ja nyt mussutan aika lailla paahtoleipää, tosin yritän ostaa kuituversioita niistä, ruispaahtoa yms. Leipä on kyllä tullut jokseenkin isoksi ongelmaksi, kun sitä on oltava aina saatavilla, ja kaloreitakin siitä tulee aika nopeasti eikä edes pidä nälkää. Jotain pitäisi vähän keksiä ruokavalion uudistamiseksi, mutta vieläkään ei ole löytynyt leivälle korvaajaa.

Oltiin viikonloppun auttamassa kaverin muutossa, ja saatiin siitä vähän ylimääräistä rahaa. Ajateltiin, että koska ei usein rahaa ole, mentäisiin syömään raflaan tai jotain muuta mukavaa. Niin. Ostettiin sitten hamsterit molemmille. Niitä kakkiaisia onkin nyt ollut kiva heilutella ja käännellä, äärettömän tyhmiä otuksia, mutta erittäin viihdyttäviä pikku leikkikaluja. Parasta on, että kanihan on niiden rinnalla kunnon kaveri, viisas ja kokenut, ja arvostus sitä kohtaan kasvoi massiivisesti. Nyt kaikki elukat on lihotuskuurilla. Hamsterit täytyy saada lihomaan hitaiksi ja isoiksi, että niitä on helpompi niinsanousti käsitellä, ja kani nyt on herkkunsa ansainnut pelkästään olemalla niin paljon parempi lemmikki.

Tänään: miehen kämpille sänkyä purkamaan, salille, illalla hamstereiden kiusaamista. Ja lähtölaskenta duuniin 6 pvää, ei hyväei, haluun olla vaan kotona enkä nähdä ketään enkä varsinkaan hymyillä sitä tekohymyä asiakkaille. Noh pakko mikä pakko. Hm -tietokone alkanut olemaan oikea arse nykyään, ylikuumentunut paskiainen polttanut viikkojen aikana jalkaan jäljen, tosi kiva, tosi kiva.

Juu. Ja se tissilihaslaite salilla epäkunnossa, iso epätoivo asiasta, mutta minkäs teet kun köyhien salilla rikkinäisen tilalle EI hankita uutta. Muistuttaa näin ohimennen omasta paikastani yhteiskunnassa -vakuuttelin sen aikoinaan olevan alempi keskiluokka, mutta niin, jos se ikkunalle viime viikolla jätetty oksettava laastari makaa tänäänkin siellä olkapäälaitteen luona -termit hallussa-, onhan se myönnettävä: alaluokka, köyhälistö. Öh. Laastari oli sentään ihan omasta takaa.

Elämä on... tätä

Nyt sitten näytetään ydinräjähdyksestä usassa... dokumentin tarkoituksena tähdentää, kuinka paljon tuhoa ja vahinkoa terroristit saattaisivat saada aikaan amerikan kansalle, miten äärettömän massiiviset seuraukset olisivat niin henkilöille kuin yhteiskunnalle. Jimiltä tietty ;).

Eilen kävin duunihaastattelussa, työkkäri pakotti, ja nyt joudun puolen vuoden työharjoitteluun, noloa. Eipä tarvitse siivota, nii-in. Jospa sitten kuitenkin saisi taas vähän motivaatiota herätä henkiin, tehdä asioita, nähdä ihmisiä ja olla oma itsensä parhaimmillaan. Kivaa sekin, miksei. Nyt on tullut oltua niin rumana muutaman viikon ajan, kun elämä on pelkkää salilla käymistä, sama harmaa reuhka villapaita päälle ja puolimeikki naamaan, sitten salille ja takaisin taas hiukan kauhtuneempi reuhka päällä ja puolimeikit sotkuna naamalla. Juu. Se oli alussa ihan kivaa, kun sai olla luonnollinen ja keskittyä vain yhteen asiaan, mutta nyt voisi tosiaan olla aika naisellistua jälleen. Noh, eiköhän se uusi duuni aja asian, jos ei kosmetiikka inspiroi niin mikäs sitten... Sosiaalinen pikkuympyrä kukoisti eilen päässäni, kun juoksin työkkärissä hakemassa papereita ja sitten vielä haastatteluun. Ja seuraavanakaan yönä ei tullut nukuttua, stressi vieläkin päällä, pelkkää valvomista ja ahdistelua, hm, ja mitenkäs seuraavana yönä....

Turussa on sitten myös bussilakko. No voi helvetti. Ärsyttää, kun viimeiset vapaat päivät kuluvat siihen, ettei mitään voikaan tehdä. Eli en voi elää vapauteni kituvia kahta viikkoa normaalisti, vaan nimenomaan epänormaalisti jumittaen, en nauttien. Viinaa voisi ottaa viikonloppuna, ihan vaan protestiksi.

Ja siitä laihikseen. Vapaampi syöminen on aiheuttanut väistämättä olon, ettei ole enää laihiksella, mikä vähän harmittaa. Toisaalta lasken syömiset edelleen, eikä se kalorimäärä edelleenkään mikään päätähuimaava ole. Ja herkkuja ei vieläkään. Viinaa otettiin taas viime viikonloppuna, mutta paino on alkanut näyttää silti vähän laskusuuntaa jälleen. Eli paino tippuu edelleen, mahtavaa. Johtuu varmaan enimmäkseen kuntosalista, vedetään kivat treenit aina 6 pvää viikossa, ja tuntuu että on jo alkanut näkyvä! En olisi sitäkään päivää uskonut näkeväni.

Parasta on, että viime viikonloppuna baarissa tunsin itseni niin laihaksi, että olin itsestäni ylpeämpi kuin aikoihin, katselin vain muita ihmisiä juuri sillä ärsyttävällä tavalla silmäillen ja olin enemmän kuin tyytyväinen ulkonäkööni, HAH! Onneksi tuli kärsittyä ja hikoiltua, on se sen arvoista, ja jos nyt jo alan olla suht tyytyväinen, mitenkäs vaan käykään silloin kun salilla käyntiä takana muutama kuukausi ja paino tippunut vielä pari-kolme kiloa? Huh onneksi en jäänyt masistelemaan siihen läskipainooni! Itsetuntoa tähän peliin vähän tarvittiinkin, siitä on hyvä jatkaa. Eniten se on epäsuomalaisittain tervetullutta siksi, että saatan katsoa nykyisiä valokuvia paremmilla mielin ja salilla vääristynyttä naamaani peilistä ja olla silti tyytyväinen. Näin se menee.

Eli tänään: Poistan tuon palkin päivittäisestä ruokavaliostani, ei jaksa listata. Lakkaan kynnet. Syön ompun, koska tekee mieli. Otan särkylääkkeen, menkat. Katson nelosen dokkarin. Piikkimatto. Makaan miehen kanssa sängyssä (otan sen varmaan töihinkin mukaan, etteivät sosiaaliset piirit liian nopeasti laajene). Ja nukun hyvin seuraavan yön...